TULENKOHENTAJA - viisi Mooseksen kirjaa uuden ajan ihmiselle 4.4.

                         TULENKOHENTAJA

                 - Viisi Mooseksen kirjaa uuden ajan ihmiselle

4.4. Ilosanoma

Hallinnon pakkovaltaiset näyttävät toimet ympäri Egyptin maan ahdistivat paljon kansaa ja vaikeuttivat tai estivät monia ihmisiä ja perhekuntia elämästä sitä elämää, jota elämän äly on ihmisen tarkoittanut toinen toistaan rakastaen elää; elämää oman sielunsa viisauden opastuksessa ja kaiken luonnollisuuden kanssa tasapainoisessa ja yltäkylläisessä yhteiselossa. Tämän kehityskulun panivat myös raskain sydämin merkille Mooses ja Aaron. Ja samaan aikaan heidän opettamiltaan uskotuilta miehiltä, jotka olivat lähetetyt pitkin Egyptin maan ihmisen vapautuksen sanaa levittämään, ja heidän kohtaloistaan kulkeutui sekä viestejä semmoisia, että ahdistuksessa ja leivän puutteessa eläviä kansalaisia, jotka janosivat totuudellista elämää ja onnea itsellensä ja perheillensä, oli paljon, mutta hallituksen kaikinpuoliset sorto- ja valvontatoimet raskauttivat monien joka-hetkistä eloa siksi, että rauhan sijaan pelon, katkeruuden ja vihan henki sai tarvitsemansa ravinnon kasvaen ja leviten ylt'ympäri maan, sekä semmoisia, että muutamia heistä oltiin suljettu vankeuteen ja jotkut vaan kadonneet, eikä näiden kohtaloista ollut tietoa. Mooses ja Aaron tunsivat vastustajan, valheen hengen, olevan peloissansa ja sitämuodoin raivoissansa ja sen vuoksi pyrkivän tuhoamaan kaiken elon ja tukahuttamaan pienenkin valon tieltään; tai pikemminkin niin, että pimeyden vallat taivaallisen valon loistetta - joka valo luontonsa puolesta paljastaa kaiken valheen ja erehdyksen tyhjäksi - kauhuissaan paetessaan, pimeää pesäkoloa itselleen etsiessään, talloi valtansa alle vietelleidensä ymmärtämättömien ihmis-sielujen kömpelöin jaloin kaikenmuotoisia eteen sattuvia kauniita orastavia elämäntaimia alleen. (IV. 5:1-4)

  
Mooses kiersi Aaronin ja pienen seurueensa kanssa kyliä ja väliin poikkesi muurein suljetuissa kaupungeissakin, vaikka niissä oli kuninkaan sotaväen-osastojen määrä suurempi, ja sen vuoksi tuon tuosta Mooseksen puheet torien ja synagoogien laitamilla keskeytettiin ja kuuntelemaan kerääntynyt väkijoukko hajotettiin. Ahtaiksi olivat ajat totuuden puhujille tulleet Egyptin maassa. Mutta hengen rohkeuden voimaannuttamana ja totuuden tiedosta palavana Mooses ja Aaron kiersivät maata, tapasivat rohkeita ja kauniita ihmisiä ja puhuivat vapautuksen ilosanomaa, vaikka heitä ajettiin pois ja järjestyksenvalvojain taholta uhkailtiin ja oikeauskoiset solvasivat ja koettivat lain kysymyksissä heitä eksyttää.   

Niin siirtyivät he sitten maaseudulle kiertelemään ja saarnasivat totuuden tietoa ja rohkaisua maata viljeleville ja karjaa laiduntaville, sydämensä äänen tunteville ihmisille. Mooses puhui: "Hyvät elämän kirkkauden ihmiset, kauniit ja ylväät sielut, te kaiken elämän antajaa, henkeä, ja maata kunnioittavat puhdassydämiset egyptiläiset, kuulkaa: te olette huomanneet, kuinka työnne sato kannetaan teiltä pois, ja lapsenne ja perheenne saavat siten puutetta kärsiä. Miksi tämä tapahtuu? Pahuuden voimat pitävät neuvoa kaupungeissa, koreissa palatseissansa ja temppeleissänsä, hallitusmiehet ja papit kuninkaan alaisuudessa juonivat oman asemansa vahvistukseksi lakeja, joilla heidän oma aarrekammionsa ja vilja-aittansa täytetään ääriään myöden. Te näette nälkää ja teette kaiken työn, he makoilevat nahkasohvillansa juoden teidän viiniänne ja herkutellen teidän leipomuksillanne. Kuningasta ja hallitustansa ei kiinnosta vähääkään teidän ja teidän lastenne hyvä, vaikka puheissa niin väittävätkin, vaan ainoastaan oma turvattu asemansa - ja vieläpä itse tekemättä sen oman hyvänsä eteen mitään, maata kyntämättä, siementä kylvämättä, viljaa leikkaamatta, satoa poimimatta, karjaa ruokkimatta ja juottamatta ja laiduntamatta. Te teette työn ja kärsitte, he lihovat. Ja tämä kaikki tapahtuu vaan ihmisen ymmärtämättömyyden tähden, sillä ihminen on erkaantunut sydämensä viisaudesta, harhautunut hengen elämän, todellisuuden, tunnosta pahuuden poluille, itsekkäiden liha-halujensa täyttymyksen tavoittelun teille. Mutta me, me emme saata saastua katkeruudella, emme paisuttaa mieliämme ja sydämiämme suunnattoman vihan ja koston ja katkeruuden myrkkyvedellä, vaan se mitä meidän on tehtävä on muistaminen totuus, joka on meissä itsessämme - omassatunnossamme -, elävän sydämemme sopukoissa, ja tämä totuus käskee meitä tutkimiseen, rauhallisuuteen, pitkämielisyyteen, harkintaan. Emme saata vaahtopäänä pärskähtää jokaisen, pienenkin, laineen meihin sattuessa. Tässä olkoon meidän ainoa todellisuutemme! Ja muistakaatte tämä jonka minä olen teille puhunut: viisi sisällisen puhdistautumisen ohjetta. Nämät ohjeet alati mielissämme pitäen, niitä rakastaen ja sydämemme keinussa niitä hellien, väistämme itse tuon suuren eksymyksen, sielullisen piinan, johon meidän sortajamme, valtio hallintoineen ja pappeineen, ovat suistuneet". (IV. 5:1-4, 11-28)