Symfonia; Don't let me go/Ethän laske mua luotasi pois...

Hyvät kanssaihmiset!

Keitä me olemme?

Muistot ovat heräilemässä. Ja avain, jolla syvin olemuksemme voi paljastua meille jälleen, on RAKKAUS. Sillä sielumme ydinolemus koostuu rakkauden voimasta, se ON rakkaus.

Kun rakastamme ensin itseämme ja sen jälkeen toisiamme ehdoitta, annamme kaiken anteeksi emmekä tuomitse, tarjoamme sillä toisillemme suurimman lahjan, jonka kukaan voi kenellekään tänä aikana tarjota, tarjoamme Jumalan lahjan lapselleen; tarjoamme mahdollisuuden
h e r ä ä m i s e e n  ja  m u i s t a m i s e e n; mahdollisuuden elämään, iloon ja riemuun.

Olkaa hyvät, tässä kaikella rakkaudella Timo Tolkin bändi Symfonia, levyltä In Paradisum kappaleen Don't let me go lyrautukset suomen kielelle sovitettuna.



                          Ethän laske mua luotasi pois
                 
                                  Niin, tässä nyt oon
                                  katson valoon
                                  tulin kaukaa ja taistelin
                                  ei mennyttä nyt näy
                                  lämpöinen tuuli käy
                                  se koskettaa kuin sinä silloin...

                                  Nyt kuulen sen
                                  uneen vaipuneen
                                  valtakunnan kutsun kaukaisen
                                  sisälläni nostaa tuo kaipuu
                                  Uuden Maan
                                  sen vihkii aamu kruunullaan...

                                      Ethän laske mua luotasi pois
                                      ollaan tää hetki ikuisuuden
                                      ethän laske irti mua nyt
                                      nousee pian aamu
                                      kantaa valkeuden, puhdistaen
                                      kaipuun sydämen

                                  Oli levoton ja suunnaton
                                  sointi ammoin nuorten sielujen
                                  nyt otsa viisauteen auki on
                                  kauneuden portti aukeaa hiljaa

                                  Siinä sinut nään
                                  hymyysi jään
                                  siivet oikomaan ja lämmittelemään
                                  povees painan pään
                                  - en tästä lähdekään -
                                  ikuisuus, tiedän meillä on...

                                      Ethän laske mua luotasi pois
                                      ollaan tää hetki ikuisuuden
                                      ethän laske mua irti nyt
                                      nousee pian aamu
                                      kantaa valkeuden, puhdistaen
                                      kaipuun sydämen...

                                      kirkastaen rakkauden.

                                                        (Symfonia: Matos/Tolkki)

                                     
                                                                 

Symfonia; Fields Of Avalon/Kultainen maa

"Mister Stratovarius" Timo Tolkin oma bändi Symfonia ja laulu Fields Of Avalon saa tässä suomenkielisen sovituksensa ensi esityksen. Olkaa hyvät:

                                                   Kultainen maa

                                                  Joskus tuntuu kuin ilman suuntaa ois

                                                  karkaa elämäni käsistä pois

                                                  kaukana maa hohtaa

                                                  uutta mun katseeni tavoittaa

                                                  Selkäni käännän nyt, ja lähden pois

                                                  tien uuden nään, en astumatta olla voi

                                                  lintunen tää häkistään

                                                  astuu ulos elämään

                                                  Uusi maailma mua kutsuu

                                                  kaukaa katsella mä sain

                                                  siitä haaveilla vain

                                                  kunnes häkkini, pimeyteni -ymmärsin-

                                                  oli valhe vaan

                                                  Kultainen on maa

                                                  sen jakaa saan...

                                                  On auenneet silmäni

                                                  rohkeuden sain

                                                  avautuu edessäni kaunein maa

                                                  pois kauas pois, lennän kuin ei

                                                  maailmalla ääriä ois

                                                  Uusi maailma mua kutsuu

                                                  kaukaa katsella mä sain

                                                  siitä haaveilla vain

                                                  kunnes häkkini, pimeyteni -ymmärsin-

                                                  oli valhe vaan

                                                  Kultainen on maa

                                                  sen jakaa saan...

                                                  Kultainen on maa eessäni

                                                  kukkuloita vehreimpiä ja virtaa kristallivesi

                                                  kun kerran saa nähdä maan kauneudessaan

                                                  ei unohtaa voi

                                                  Kultainen on maa eessäni

                                                  taivas syvänsinisin ja purjehtii pilvi

                                                  kun kerran saa nähdä maan kauneudessaan

                                                  ei unohtaa voi

                                                  Kultainen on maa...

                                                  (Symfonia: Tolkki/Matos. Suom. S.M.)

Chris Rea: Tie helvettiin...

On kysymys jota ei saa esittää.

Mikä kysymys voi olla sellainen?

Ja miksi sitä kysymystä ei saa esittää?

Seuraavan Chris Rean menestyskappaleen sanat, tässä suomen kielelle sovitettuna, tarttuvat mutkitta tähän aiheeseen, kiellettyyn aiheeseen.

Kysymys, jota ei saa esittää, kuuluu:

Olemmeko me ihmiskuntana tieteinemme ja teknologioinemme lähestymässä kehityksen vai rappion huippupistettä?

Mutta minkä ihmeen vuoksi näin tärkeätä kysymystä ei saa julkisesti esittää ja sitä vakavasti pohtia? Sen tähden, koska jo tämän kysymyksen esittäminen eli tärkeäksi tunnustaminen vääjäämättä paljastaa totuuden. Tämän kysymyksen vakavamielinen esille asettaminen saa ihmisten  a j a t u k s e n   liikkeelle, ja ihmisten ajatuksen käynnistyminen ei ole kaikkien mieleen. Tavallisten ihmisten, sinun ja minun, herääminen (ajatuksen käynnistyminen) riistää vallan heiltä, jotka ovat meitä vuosituhansien ajan hallinneet ja tehneet meistä koneita, tahdottomia biorobotteja (kirjasuositus: Vladimir Megre: Suvun kirja).

Kysymys on esitetty.

Chris, ole hyvä!


                             Tie helvettiin 

                                   Vielä hetken tässä seison
                                   joki kuollut kuohuaa
                                   mä vastarantaa katson ihan hiljaa

                                   Valot kaupungin meidät koittaa
                                   elon onneen opastaa
                                   astut varjoon ja huomaat, olit yksin

                                   Sulle hymyilen ja sä pelkäät
                                   - kuka mies tuo outo on
                                   ei lapsen pitäisi epäillä vaan elää elämä

                                   Taas uusi tekniikan läpimurto?
                                   ei ei, me ollaan tiellä helvettiin

                                   Oot olemassa jos luottoa löytyy
                                   ja kaiken takaisin maksaa saat
                                   on sielusi paperisilppua
                                   tuulena taivaalla

                                   Katso maailmaa, avaa silmäs
                                   mitä näetkään?
                                   sinun täytyy herätä ja huomata

                                   Et kaahaa kuninkaiden valtatiellä
                                   ei ei, olet matkalla helvettiin.

                                   (Chris Rea. Suom. S.M.)