Kirjallisuuslainoja...

                                                            *******

Kirjallisuusviitteet:

1

”Kansat, jotka elävät ainoastaan ruumiin elämää ja kansat, joiden suuruus perustuu yksinomaan voimaan ja alueelliseen suuruuteen, syntyvät, kasvavat ja kuolevat, koska kansan voima ehtyy kuten ihmisenkin. Ne kansat, joiden itsekkäät lait asettavat esteitä valistuksen edistykselle ja hyväntekeväisyydelle, kuolevat, koska valo tappaa pimeyden ja hyväntekeväisyys tappaa itsekkyyden. Mutta niin kansoille kuin yksilöillekin on olemassa s i e l u n e l ä m ä; ne kansat, joiden lait asettuvat sopusointuun elämän ikuisten lakien kanssa, tulevat elämään ja palvelemaan kuten majakka, näyttäen suuntaa muille kansoille.” (Allan Kardeck; Henkien Kirja)

 

2

”Meidän aikamme kansat ovat ehtineet järkevyyden vaiheeseen, eivätkä ne tunne vihamielisyyttä toisiaan kohtaan ja voisivat ratkaista erimielisyytensä rauhanomaisesti. Mutta tuo järkeily osuisi oikeaan vain kansojen suhteen, pelkästään kansojen, elleivät ne olisi h a l l i t u s t e n vallan alaisia. Hallitusten valtaan alistetut kansat taas eivät voi olla järkeviä siksi, että hallitusten valtaan alistuminen jo on merkki äärimmäisen suuresta järjettömyydestä. Mistä järkevyydestä voi olla puhetta ihmisten kohdalla, jotka ennalta lupautuvat suostumaan kaikkeen (myös tappamaan ihmisiä) mitä hallitus määrää (kolmas käsky: älä vanno). Siis tietyt sattumalta tuohon tilanteeseen joutuneet ihmiset. Ihmiset, jotka saattavat antaa tuollaisen sitoumuksen suostua vastaan panematta kaikkeen, mitä heille ventovieraat miehet, hallitusten johtajat, käskevät, eivät voi olla järkeviä, kun taas hallitukset – eli ihmiset joilla tuollainen valta on – ovat vielä sitäkin vähemmän järkeviä eivätkä voi olla käyttämättä väärin valtaansa eivätkä sekoamatta niin mielettömän kauhistuttavasta vallasta. Siksi rauha kansojen välillä ei olekaan saavutettavissa järkevää tietä, sopimuksin, välitystuomioin ennen, kuin kansat (ihminen) lakkaavat alistumasta hallitusten valtaan. Tuo alistuminen on aina järjetöntä ja aina vaarallista.” (Leo Tolstoi; Omatuntoja) 

 

3

”Minusta tuntuu aivan järkeenkäyvältä oletukselta, että uskonto, jossa ihmiseksi tullut Jumala kutsuu ihmisiä saamaan osansa jumaluudesta rakkauden kautta (ns. alkukristillisyys), syrjäytetään ja sen tilalle astuu jälleen vanhempi uskonto ihmisjumalasta, joka kiskoo jumalallisuutensa oman ihmisyytensä taipumattomasta aineksesta (lihan luonto) pelkän tahtonsa voimalla. Tällainen uskonto ei tietenkään todennäköisesti ilmene uuden Caesarin, keisarin tai Fuhrerin kautta, vaan sen vaikutukset leviävät d e m o k r a a t t i s e m m i n koko yhteiskunnan alueelle. Tällainen uskonto kuitenkin aina tappaa ja ilmoittaa sitten tappamisen syyksi oikeuden, myötätunnon tai surullisen välttämättömyyden.” (Hart; Ateismin Harhat)

4

Orjat kulkivat hitaasti toinen toisensa jäljessä kantaen kukin painavaa hiottua kiveä. Orjien rivejä oli neljä, ja jokainen niistä ulottui puolentoista kilometrin matkan kivilouhimoilta uuden linnoituskaupungin rakennuspaikalle. Aseistetut vartijat, yksi vartija kymmentä orjaa kohden, tarkkailivat orjien rivistöjä silmä tarkkana. Laahustavien orjarivistöjen sivustalla kohosi kolmenkymmenen metrin korkuinen hiotuista kivistä rakennettu kukkula, jonka laella istui valtaistuimellaan Kratius, yksi ylipapeista. Kukaan ei häirinnyt hänen rauhaansa. Itse asiassa kukaan ei edes uskaltanut luoda häneen silmäystäkään keskeyttääkseen hänen syvää mietintäänsä. Orjat ja vartijat pitivät kukkulaa ja sen laella lepäävää valtaistuinta ympäröivään maisemaan olennaisesti kuuluvana. Eikä kukaan enää kiinnittänyt huomiota tuohon ihmiseen, joka välillä istui valtaistuimellaan, välillä taas kuljeskeli kukkulan laella.

Kratius oli ottanut tehtäväkseen uuden valtion luomisen ja pappien ylivallan lujittamisen tuhansiksi vuosiksi eteenpäin. Hän halusi alistaa kaikki Maan ihmiset valtansa alle ja tehdä heistä kaikista, myös valtioiden hallitsijoista, pappien orjia.

Tarkkaillessaan orjia Kratius oli kiinnittänyt huomiota erään nuoren miehen määrätietoiseen ja tutkivaan katsantoon, joka erosi täysin muiden orjien harhailevasta ja välttelevästä katseesta. Tuon nuoren miehen kasvot olivat välillä keskittyneen mietteliäät, välillä taas eloisan kiihtyneet. ”Hän punoo ihan selvästi jotain suunnitelmaa”, ajatteli ylipappi. ”Olisi tietysti yksinkertaisinta ilmoittaa hallitsijalle ja vangituttaa tuo nuori orja. Hän on selvästi kaikkien muiden orjien suurin innoittaja. Mutta sillä ei ongelmaa ratkaista”, ymmärsi Kratius. ”Orjat haluavat aina jatkossakin vapautensa. Uusia keulahahmoja ilmaantuu ja uusia suunnitelmia punotaan. Ja näin valtion suurin uhka on yhä edelleen sen sisällä.”

Kratiuksella oli edessään suuri tehtävä: laatia suunnitelma koko maailman orjuuttamiseksi. Hän tajusi, että suunnitelmaa ei toteutettaisi suoran väkivallan keinoin. Olisi keksittävä yhden ihmisen ja kokonaisten kansakuntien mieleen kohdistuva lähestymistapa. Ihmisten koko ajatusmaailma olisi muutettava, olisi iskostettava kaikkien mieliin, että orjuus on kaikkein suurin hyve. Hänen tulisi saattaa läpi itsestään kehittyvä ohjelma, joka johtaisi kokonaiset kansakunnat harhaan ja eksymään tilassa, ajassa ja käsityksissään. Ja mikä kaikkein tärkeintä – harhautumaan täysin todellisuuden oikeassa tulkitsemisessa ja tajuamisessa.

Kratius mietti ja mietti, hänen ajatuksensa kiirivät yhä nopeammin, kunnes yht'äkkiä, kuin salaman leimauksena, oli suuri ohjelma syntynyt. Yksityiskohdat eivät vielä olleet muotoutuneet, eikä hän kyennyt vielä selvittämään ohjelmaa muille, mutta hän tunsi sen mahtavuudessaan polttavan joka soluaan. Kratius tunsi itsensä koko maailman yksinvaltiaaksi. ”Mietin kaikki ohjelmani yksityiskohdat, lausun muutaman sanan, ja maailma alkaa muuttua. Aivan uskomatonta! Vain jokunen sana – ja koko maailma alistuu minun ja ajatukseni valtaan. Jumala on toden totta antanut ihmiselle voiman, jolle ei ole vertaa koko Maailmankaikkeudessa. Tuo voima on i h m i s e n a j a t u s. Se luo sanoja ja muuttaa historian kulun. Vain muutamalla lauseella minä pakotan heidät ja myös nykyisten orjien jälkeläiset samoin kuin maalliset hallitsijat olemaan orjina tuhansien vuosien ajan.”

Ja jo seuraavana päivänä muut papit ja faarao oli kutsuttu hänen tarkkailupaikalleen. Heidän edessään Kratius aloitti puheensa: ”Sitä, mitä nyt kuulette, ei saa koskaan kirjoittaa muistiin tai kertoa kenellekään. Olen keksinyt keinon kaikkien Maan päällä elävien ihmisten muuttamiseksi faaraomme orjiksi. Se on mahdotonta edes valtavien sotajoukkojen tai uuvuttavien sotien voimin. Mutta minä saan sen aikaan vain lausumalla muutaman lauseen. Vain kaksi päivää noiden sanojen lausumisen jälkeen voitte itse todeta, miten maailma on alkanut muuttua. Katsokaa, miten tuolla alhaalla kahlehditut orjat kulkevat pitkinä jonoina kantaen kukin yhtä kiveä. Heitä vartioimassa on useita sotureita. Mitä enemmän orjia, sitä parempi valtiolle – niin olemme aina ajatelleet. Mutta mitä enemmän orjia on, sitä enemmän me myös pelkäämme heidän nousevan kapinaan; ja niinpä me vahvistamme vartiointia. Ja meidän täytyy ruokkia orjiamme hyvin, muuten he eivät jaksa tehdä ruumiillisesti raskasta työtä; mutta siitä huolimatta orjat ovat laiskoja ja taipuvaisia kapinointiin. Katsokaa, miten hitaasti he liikkuvat, eikä laiskistunut vartija vauhdita heitä ruoskan viuhahduksin; hän ei ruoski edes terveitä ja vahvoja orjia.

Mutta minä sanon teille, että he tulevat vielä liikkumaan paljon nopeammin, eikä heitä tarvitse edes vartioida. Ja vartioista tulee niin ikään orjia. Ja kaikki tuo saadaan aikaan seuraavasti.

Huomenna aamunkoitteessa lähetetään sanansaattajat valtakunnan joka kolkkaan viemään seuravanlaista käskyä faaraolta:

”Uuden päivän sarastaessa kaikille orjille lahjoitetaan täydellinen

v a p a u s. Jokaisesta kaupunkiin toimittamastaan kivestä vapaa ihminen saa yhden kolikon. Kolikot voidaan vaihtaa ruokaan, vaatteisiin, asuntoon, palatsiin kaupungissa tai jopa itse kaupunkiin. Tästä lähtien olette vapaita ihmisiä.”

Kun papit olivat täysin tajunneet, mitä Kratius oli sanonut, yksi heistä, iältään kaikkein vanhin, lausahti: ”Sinä olet oikea demoni, Kratius. Keksimäsi suunnitelma syöksee vielä monet maan kansat demonismin kynsiin.”

”Olen kuin olenkin demoni, ja olkoon keksintöni nimi d e m o k r a t i a.”

5

”Demokraattinen idiosynkrasia (yksilöllinen käyttäytymispiirre) kaikkea vastaan mikä hallitsee ja tahtoo hallita on vähitellen muuttunut ja verhoutunut henkiseksi; henkisemmäksi siinä määrin että se nykyisin tunkeutuu, s a a tunkeutua askel askeleelta jo kaikein ankarimpiin, näennäisesti kaikkein objektiivisimpiin tieteisiin; näyttääpä se minusta jo päässeen vallitsemaan koko fysiologiaa ja oppia elämästä, sen v a h i n g o k s i kuten on itsestään selvää, koska se on salakähmäisesti poistanut siitä erään peruskäsitteen, varsinaisen a k t i v i t e e t i n käsitteen. Sen vastapainoksi asetetaan tuon idiosynkrasian painostuksesta etualalle ”sopeutuminen”, siis toisen (alemman) arvoluokan aktiviteetti, pelkkä realiteetti, onpa itse elämäkin määritelty yhä tarkoituksenmukaisemmaksi sopeutumiseksi ulkonaisiin olosuhteisiin.

Mutta niin on ymmärretty väärin elämän olemus, sen v a l l a n t a h t o; niin on jäänyt huomaamatta periaatteellinen etusija joka on omaehtoisilla, hyökkäävillä, valtaavilla, uudesti-tulkitsevilla, uudesti-suuntaavilla ja hahmottavilla voimilla joiden vaikutuksesta vasta suraa ”sopeutuminen”; niin on itse elimistössä kielletty niiden ylimpien toimijoiden määräävä rooli joissa e l ä m ä n t a h t o ilmenee aktiivisena ja muotoa luovana.” (Nietzsche; Moraalin alkuperästä)

6

”Mutta hallitukset eivät voi jättää kansoja rauhaan eli rauhallisiin suhteisiin keskenään siksi, että hallitusten olemassaolon ellei ainoa niin ainakin pääasiallisin oikeutus on kansojen rauhoittaminen, niiden vihamielisten suhteiden sovitteleminen. Ja niinpä hallitukset synnyttävät noita vihamielisiä suhteita patriotismin verukkeella teeskennelläkseen sitten rakentavansa rauhaa kansojen välille. Mutta koko historiassa ei ole ainoatakaan sotaa, jota eivät olisi aiheuttanaat hallitukset, yksinomaan hallitukset, aivan riippumatta kansojen eduista, joille sota – voitokaskin – on aina tuhoisa. Hallitukset vakuuttavat kansoille, että näitä uhkaavat vaarat – toisten kansojen hyökkäys ja sisäiset viholliset – ja että ainoa keino pelastua tuolta vaaralta on kansojen orjamainen alistuminen hallitusten tahtoon. Se näkyy aivan ilmiselvästi vallankumousten ja diktatuurien aikana, mutta niin tapahtuu myös aina ja kaikkialla, missä vain valtaa on. Jokainen hallitus selittää olemassaolonsa ja perustelee kaikki väkivallantekonsa sillä, että ellei sitä olisi, olisi pahemmin. Saatuaan kansat vakuuttuneiksi siitä, että ne ovat vaarassa, hallitukset alistavat ne tahtoonsa. Kun kansat sitten ovat alistuneet hallitustensa tahtoon, nuo hallitukset pakottavat kansat hyökkäämään toisten kansojen kimppuun.

Ja niin kansat saavat vahvistuksen hallitusten vakuutteluihin toisten kansojen taholta uhkaavasta hyökkäysvaarasta (ja samalla itsensä hallituksen olemassaolon välttämättömyydestä kansalaisten suojelemiseksi. huom. S.M.).

Divide et impera – hajota ja hallitse. Kaikkein yksinkertaisimmassa, selkeimmässä ja kiistattomimmassa muodossa patriotismi on hallitsijoille mikäpä muu kuin vallanhimoisten ja itsekkäiden päämäärien saavuttamisen keino ja hallituille taas luopumista ihmisarvosta, järjestä ja omastatunnosta sekä orjamaista alistumista vallassa olevien tahtoon.” (Leo Tolstoi; Omatuntoja)

7

”Pettäen ihmisiä kaikki valtiot sanovat: kaikki te minun hallitsemani olette vaarassa joutua toisten kansojen valloituksen kohteeksi, mutta minä valvon hyvinvointianne ja turvallisuuttanne ja siksi vaadin, että te annatte minulle joka vuosi satoja miljoonia, työnne hedelmät, jotka minä käytän kivääreihin, tykkeihin, ruutiin, laivoihin, teidän puolustamiseenne. Lisäksi vaadin teitä menemään järjestämiini organisaatioihin, joissa teistä tehdään valtavan – minun johtamani armeijan – järjettömiä osasia. Tuossa armeijassa ollessanne te lakkaatte olemasta ihmisiä ja olette vailla omaa tahtoa ja teette kaiken, mitä minä tahdon. Ja ennen muuta haluan hallita; hallitsemisessa käyttämäni keino on murha, ja siksi opetan teitä tappamaan.

Huolimatta perustelun ilmeisestä mielettömyydestä, väitteestä, että ihmiset ovat vaarassa joutua muiden valtioiden hallitusten hyökkäyksen kohteeksi, valtioiden, jotka puolestaan väittävät rauhantahdostaan huolimatta olevansa saman vaaran uhkaamia, huolimatta alentavasta orjuudesta, johon ihmiset armeijaan mennessään joutuvat, huolimatta heille määrättävän työn julmuudesta ihmiset antavat myöten petokselle, antavat rahojaan itsensä orjuuttamiseen ja itse orjuuttavat toisiaan.” (Leo Tolstoi; Omatuntoja)

8

Kuvaus Atlantislaisesta yhteiskunnasta;

”...että jos jossakin maakunnassa kansa syystä tai toisesta valitti kuninkaalle, etteivät olleet onnellisia, että puuttui ruokaa tai muuta, niin ei suinkaan kansaa syytetty kapinoimisesta ja tyytymättömyydestä, vaan kuvernööri heti erotettiin virastaan. Hän oli toimeensa kelpaamaton, koska hän ei saanut kansaa onnelliseksi. Hallitus oli semmoinen, että se ennen kaikkea valvoi kansan etua. Kuta heikompi ihminen oli, sitä enemmän hänestä pidettiin huolta, kuta alemmassa asemassa hän oli, sitä vähemmän oli hänellä työtä. Jos sattui tulemaan nälänhätä, niin kuka siitä kärsi? Ei kansa suinkaan vaan ylemmät luokat ja kaikista ensimmäisenä (ns.) ”valkoinen keisari”, joka silloin eli vähemmällä ruualla tai oli ilman, joten kaikki näkivät, että hänen rakkautensa kansaan oli todellista. Ei kukaan tavottanut valtaa itsekkäästä syystä, sillä valta merkitsi ainoastaan suurempaa velvollisuutta kasvattaa itseään ja luoda onnea ympärilleen. Onni ja hyvä toimeentulo oli yleinen, sillä ylemmillä yhteiskunta-asteilla oli ainoastaan sellaisia ihmisiä, jotka suuremmalla kyvyllä ja edesvastuulla tekivät työtä ja toimivat alamaisten parhaaksi.” (Pekka Ervast; Henkimaailman salaisuudet)

9

”Oppineissa seuroissa, hallinnollisissa laitoksissa ja sanomalehdissä me pohdimme syitä kansan köyhyyteen ja keinoja kansan nostamiseksi siitä, mutta me emme keskustele siitä ainoasta mahdollisesta keinosta, joka todella nostaa kansan -ja se on se, että kansalle annetaan takaisin maa, mikä on sille niin välttämätön”. Ja Nelhjudov muisti elävästi Henry Georgen aatteet ja oman innostuksensa niihin, ja hän ihmetteli miten oli voinut unohtaa kaiken, - ”Maa ei voi olla yksityisen omistuksen kohteena, eikä se voi olla kaupanteon välineenä enempää kuin vesi, kuin ilma tai auringonsäteet. Kaikilla on samanlainen oikeus maahan ja niihin etuihin, mitä se antaa ihmisille.” /...että sen ei pidä omistaa maata, joka ei tee työtä maan hyväksi, ja että jokaisella on yhtäläinen oikeus käyttää hyväkseen maan antia.” (Leo Tolstoi; Ylösnousemus)

10

”Shakki, jonka ihminen kokee toisten itsekkyydessä, tekee usein itsekkääksi, kun ihminen tuntee puolustautumisen olevan tarpeeseen. Huomatessaan, että toiset ajattelevat itseään eikä häntä, ihminen puolestaan alkaa huolehtia enemmän itsestään kuin muista. Olkoon hyväntekeväisyyden ja veljellisyyden periaate perustana yhteisöllisille instituutioille, laillisille suhteille kansalta kansalle, ihmiseltä ihmiselle, ja kukin tulee ajattelemaan vähemmän itsensä etua nähdessään, että muut ajattelevat hänen etuaan.

Kaikki kokevat esimerkin ja kontaktin moralisoivan vaikutuksen. Tämänhetkisen tuhoavan itsekkyyden tulvimisen johdosta todellinen hyve on tarpeen, jotta joku luopuisi henkilökohtaisuuksistaan toisten hyväksi, jotka normaalisti eivät kiitä häntä ollenkaan. Erityisesti he, joilla on tämä hyve, tapaavat Jumalan valtakunnan avoimena. Heille, ennenkaikkea, on varattuna valittujen onnellisuus, koska todellakin minä sanon teille, että oikeuden päivänä ne, jotka ovat ajatelleet ainoastaan itseään, tullaan laittamaan sivuun ja he tulevat kärsimään hylkäämisestä.” -Fenelon- (Allan Kardeck; Henkien Kirja)

11

”Ja yhtä ilosina kuin muinakin keväinä rakentelivat naakat, varpuset ja kyyhkyset pesiä, ja kärpäset surisivat auringonpaisteisten seinien vierellä. Iloisia olivat myös kasvit ja linnut, hyönteiset ja lapset. Vain ihmiset – suuret, täysikasvuiset ihmiset – eivät lakanneet pettämästä ja kiusaamasta toisiaan ja itseään. Heidän mielestään tällainen keväinen aamu ei ollut tärkeä eikä pyhä, tällainen maailman kauneus mikä oli annettu hyödyksi kaikille olennoille, sopusointua ja rakkautta varten. Heidän mielestään oli pyhää ja tärkeätä vain se, minkä he itse olivat keksineet hallitakseen toinen toistaan.” (Leo Tolstoi; Ylösnousemus)

12

”Kansojen erilaisuus, sekä ulkonainen että sisäinen, riippuu niiden kielestä, maasta, luonnollisista elinehdoista, ilmastosta ym. tunnetuista seikoista. Jokainen kansa muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, joka näkymättömässä maailmassa ottaa sen yli kaareutuvan henkisen ilmakehän eli auran muodon. Kansan aurassa näkyvät sille ominaiset sielulliset tunnusmerkit: sen luonteenlaatu, sen ajatustavat, sen tunnekyvyt, sen henkiset pyrkimykset, sen taiteelliset taipumukset, sen vallitsevat mielipiteet jne., jotka yhdessä muodostavat kansan niin sanoaksemme personallisen sielun. Mutta tämän kollektiivisen kansansielun takana piilee henkinen salaisuus. Niinkuin ihmisellä on korkeampi minänsä, jonka hetkellinen ilmennys hänen personallisuutensa on, niin on kansan kollektiivisen kokonaisuuden henkisesti koossapitävänä voimana yksilöllinen älyolento, jota voimme kutsua kansallishaltiaksi. Tämä on itsenäinen henkiolento, joka ei kuulu meidän inhimilliseen kehitysjärjestelmäämme, vaan toiseen, nk. enkeli- eli sanskritinkielisellä nimellä deeva-kehitykseen. Hän on verrattain korkea olento omassa järjestelmässään ja on saanut – ehkä omaa kehitystään varten – elämäntehtäväkseen huolehtia kansakunnan kohtalosta ja johtaa sen henkistä kasvua. Valitsemansa kansa on hänen sydämelleen ylen kallis ja sen luonteessa on jotakin, joka vastaa hänen omaa olemustaan, sillä hänen antautumisensa kansan johtajaksi ja samalla palvelijaksi on sekä vaikea että vastuunalainen teko. Kansan aurasta tulee ikäänkuin hänen ulkonaisin ruumiinsa eli asuntonsa ja hän ottaa kansan sielunelämän omakseen. Siten syntyy yhtämittainen vuorovaikutus kansan personallisen sieluelämän ja suojelusenkelin oman tajunnan välillä. Enkeli koettaa kasvattaa kansan sielua ja vuodattaa sen auraan omia yleviä inspiratsionejaan ja tuntemuksiaan. Välittömästi hän ei voi ruumistuneeseen kansaan vaikuttaa, ainoastaan semmoisten yksilöiden kautta, jotka isänmaanrakkauden täyttäminä kuulevat hänen äänensä ja sitten taiteen, kirjallisuuden tai sankaritekojen välityksellä tuovat ilmi hänen sanojaan ja tahtoaan. Suojelusenkeli ei tietenkään ole yksin, vaan mahtavan auttajajoukon, alempiasteisten enkelein ja haltiain ympäröimä, mutta kaiken isänmaanrakkauden syvin henkinen juuri on siinä, että isänmaan ja kansan takana on tämä suuri, rakastava ja jumalallinen olento, joka sekä herättää rakkautta yksilöissä että vastaa siihen. Onko ihme, että jotkut kansat ovat häntä ainoana jumalanaan palvelleet?

Kun nyt Väinämöinen edustaa Suomen kansallishenkeä, merkitsee tämä, paitsi että Väinämöisessä on personoitu Suomen kansan sieluelämä, myös, että Väinämöinen, runojen ja vanhan uskon ja Kalevalan Väinämöinen, on se suojelusenkeli, joka Suomen kansalle on annettu. Milloin Väinämöinen tässä merkityksessä Suomen kansan kohtaloon liitti omansa, emme osaa tarkalleen sanoa. Se tapahtui historiantakaisina, kalevalaisina aikoina, silloin kun kukoisti esi-isäimme kulttuuri. Mielemme tekisi nähdä Kalevalan runojen kertomuksissa Väinämöisen elämänvaiheista viittauksia suojelusenkelimmekin kohtalonvaiheista.

Kaukaisia aikoja sitten oli Suomen heimo suuri ja mahtava. Siihen kuuluivat, paitsi nykyisten suomalaisten esi-isät, niinikään lappalaisten ym. suomensukuisten heimojen esivanhemmat. Suuri osa Eurooppaa oli sen hallussa ja se hallitsi viisauden voimalla enemmän kuin väkivallalla. Sen sivistys oli enemmän henkistä kuin aineellista laatua. Se oli maata viljelevä, metsästystä, kalastusta ja elinkeinoja harjoittava ja kauppaa käyvä kansa, mutta samalla herkkätuntoinen, uskonnollinen ja soitannollinen eikä elämä olisi sille minkäänarvoinen ollut ilman laulua ja runoutta, ilman syvempää luonnontietoa ja tietäjän taitoa. Sen tietäjät olivat vihityt korkeaan mysterioviisauteen ja kuuluisat mahtavasta loitsutaidostaan. Se oli Kalevalan kulttuuria, se oli Väinämöisen aikoja.” (Ervast; Kalevalan avain)

13

”Tieteellisellä alalla tehdään jatkuvasti uusia keksintöjä ja me käytämme niitä soveltaen elämämme niiden mukaan. Miksi emme tekisi samoin k o r k e a m m a n t a s o n (hengen mielen, omatunnon... kirj.huom.) löytöjen suhteen niiden ollessa yhteydessä sisäisen elämämme kanssa? Luonnonlakien ymmärtäminen ja niiden kanssa sopusoinnussa eläminen on tie sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin, terveyteen ja edistymiseen.” (C.W. Leadbeater; Mestarit ja polku)

14

”Y l h ä i n e n m o r a a l i kasvaa aina esiin voitonriemuisesta itsensä löytämisestä ja myöntämisestä. O r j a m o r a a l i taas suhtautuu alusta alkaen kielteisesti ”ulkopuoliseen”, ”toisenlaiseen”, ”ei-itseen”, ja tämä kielteisyys on sen ”luova” teko. Tämä arvoja-asettavan katseen kääntyminen toiseen suuntaan – väistämätön suuntautuminen ulospäin eikä takaisin omaan itseyteen – kuuluu juuri kaunaan; orjamoraali tarvitsee syntyäkseen ja sitten elääkseen ja hengittääkseen aina ensin vasta- ja ulkomaailmaa, se tarvitsee ulkoisia ärsykkeitä voidakseen yleensä ollenkaan päästä vaikuttamaan – sen toiminta on perinpohjaista vastavaikutusta. Ylhäisen arvostustavan kohdalla on täysin päinvastoin: se toimii ja kasvaa spontaanisti, omaehtoisesti, etsii vastakohtansa vain omaa suhtautumistaan kiitollistamaan ja riemullistamaan, etsii peilin omassa säkenöivässä kirkkaudessaan itsetietoisempana ja uljaampana seistäkseen – sen negatiivinen käsite ”alhainen”, ”halpa”, ”huono” on vain jälkisyntyinen, kalpea kontrastikuva verrattuna sen myönteiseen, täysin elämällä ja intuitiolla kyllästettyyn peruskäsitteeseen ”me ylhäiset, me hyvät, me kauniit, me onnelliset”.”

Rakkaalle... sinulle, joka elät.

Rakkaalle.

...sinulle, joka et enää elämän portilla mietiskele elämää niin kuin nuo muut; sinulle joka  e l ä t !


"Sydämen suuruus sellaisena kuin Suuri Salattu sen omistaa, tuo omatuntoja viettelevä jumala ja synnynnäinen pillipiipari, jonka ääni kykenee tunkeutumaan jokaisen sielun syvyyksiin, jonka jokaisessa sanassa ja katseessa piilee houkutus ja jonka taitoihin kuuluu kyky tulla nähdyksi tietynlaisena - ei omana itsenään, vaan sellaisena, että hänen seuraajansa tuntevat entistä suurempaa pakkoa painautua yhä lähemmäksi häntä, seurata häntä yhä syvemmin ja tiiviimmin... 

Sydämeltään suuri, joka vaientaa kaiken kovaäänisen ja omahyväisen ja opettaa sen kuuntelemaan: joka silottaa rosoiset sielut ja luo niihin uudenlaisen halun: halun levätä hiljaa aloillaan peilin tavoin, jotta kykenisi heijastamaan taivaan syvyyksiä...

Sydämeltään Suuri, joka opettaa harkitsemattoman ja hätäisen käden epäröimään ja käyttämään hellempää otetta, joka paljastaa kätketyn ja unohdetun aarteen - paksun läpikuultavan jään alla piilevän hyvyyden pisaran ja suloisen hengen voiman - ja joka taikavarvun tavoin löytää kaikki pitkään mudan ja hiekan vankeina lojuneet kultajyvät...

Sydämeltään Suuri, jonka kosketuksesta kaikki rikastuvat. Tuo rikkaus ei merkitse suosiota tai onnenpotkuja, eikä ihmistä siunata ja rasiteta antamalla hänelle muilla olevaa hyvää. Hänestä tulee sisäisesti rikkaampi ja hän kokee itsensä aivan uudella tavalla. Hänen sisimpänsä murretaan auki ja lauhkea tuuli puhaltaa häntä tunnustellen. Vaikka hänestä ehkä tuleekin epävarmempi, herkempi, haavoittuvampi ja rikkinäisempi, on hän silti täynnä toivoa jostakin vielä nimeämättömästä. Hän kulkee myötävirtaan täynnä uutta tahdonvoimaa - ja nousee virtaa vastaan uudenlaisella sisulla..."
(Nietzsche)

 

Vainoaako valtio henkilöä?

                     Valtio vainoaa(ko?) henkilöä.


Tässä valtion virkamiesten eli valtion itsensä muotoilema vainoamisen virallinen tunnusmerkistö:
 

 

Vainoamisen tunnusmerkit täyttyvät kun 

A: henkilölle tehdään toistuvasti väkivaltaa tai 

B: häntä seurataan tai 

C: häneen otetaan yhteyttä toistuvasti vastoin 
    hänen tahtoaan.

Tekeekö suomen valtion järjestelmä ihmiselle väkivaltaa? 

...kyllä, monin eri tavoin, mm. erilaisia uhkailuin pakottamalla lapset kouluun, nuoret miehet armeijaan harjoittamaan tappamisen jaloa ja tuiki tärkeätä taitoa, aikuiset turhiin töihin.  Sillä kaikki pakottaminenhan on väkivaltaa ihmisen TAHTOA kohtaa.

Entä seuraako valtio ihmistä?

...voimme havaita seuraavan kameroin, monin eri tavoin monien viranomaistahojen toimesta, ja sähköisesti reaaliajassa älypuhelinten välityksellä (mm. älypuhelinhan on seurantapanta pannan ollessa näkymätön)  ja jokainenhan voi vielä halutessaan kokeilla miten elämä valtiossa sujuu paperittomana, mister nobodyna jota ei voi tunnistaa eikä seurata! 

Entä ottaako järjestelmä ihmiseen yhteyttä toistuvasti vastoin hänen tahtoaan? 

...ottaa ottaa, ja mm. erilaisten etuisuuksien menetyksen uhalla pakottaa ihmisen myös pysyttelemään "yhteydenottoetäisyydellä". Tämähän alkaa jo äidin odotusaikana neuvolajärjestelmän toimesta halusipa äiti sitä tahi ei! 

Lopputulema: Vainoamisen tunnusmerkit valtion taholta suhteessa henkilöön täyttyvät komeasti moneen kertaan.

Demokratian isä...

                                 Demokratian isä

Orjat kulkivat hitaasti toinen toisensa jäljessä kantaen kukin painavaa hiottua kiveä. Orjien rivejä oli neljä, ja jokainen niistä ulottui puolentoista kilometrin matkan kivilouhimoilta uuden linnoituskaupungin rakennuspaikalle. Aseistetut vartijat, yksi vartija kymmentä orjaa kohden, tarkkailivat orjien rivistöjä silmä tarkkana. Laahustavien orjarivistöjen sivustalla kohosi kolmenkymmenen metrin korkuinen hiotuista kivistä rakennettu kukkula, jonka laella istui valtaistuimellaan Kratius, yksi ylipapeista. 

Kukaan ei häirinnyt hänen rauhaansa. Itse asiassa kukaan ei edes uskaltanut luoda häneen silmäystäkään keskeyttääkseen hänen syvää mietintäänsä. Orjat ja vartijat pitivät kukkulaa ja sen laella lepäävää valtaistuinta ympäröivään maisemaan olennaisesti kuuluvana. Eikä kukaan enää kiinnittänyt huomiota tuohon ihmiseen, joka välillä istui valtaistuimellaan, välillä taas kuljeskeli kukkulan laella.

Kratius oli ottanut tehtäväkseen uuden valtion luomisen ja pappien ylivallan lujittamisen tuhansiksi vuosiksi eteenpäin. Hän halusi alistaa kaikki Maan ihmiset valtansa alle ja tehdä heistä kaikista, myös valtioiden hallitsijoista, pappien orjia. 

 

Tarkkaillessaan orjia Kratius oli kiinnittänyt huomiota erään nuoren miehen määrätietoiseen ja tutkivaan katsantoon, joka erosi täysin muiden orjien harhailevasta ja välttelevästä katseesta. Tuon nuoren miehen kasvot olivat välillä keskittyneen mietteliäät, välillä taas eloisan kiihtyneet. ”Hän punoo ihan selvästi jotain suunnitelmaa”, ajatteli ylipappi. ”Olisi tietysti yksinkertaisinta ilmoittaa hallitsijalle ja vangituttaa tuo nuori orja. Hän on selvästi kaikkien muiden orjien suurin innoittaja. Mutta sillä ei ongelmaa ratkaista”, ymmärsi Kratius. ”Orjat haluavat aina jatkossakin vapautensa. Uusia keulahahmoja ilmaantuu ja uusia suunnitelmia punotaan. Ja näin valtion suurin uhka on yhä edelleen sen sisällä".

Kratiuksella oli edessään suuri tehtävä: laatia suunnitelma koko maailman orjuuttamiseksi. Hän tajusi, että suunnitelmaa ei toteutettaisi suoran väkivallan keinoin. Olisi keksittävä yhden ihmisen ja kokonaisten kansakuntien  m i e l e e n  kohdistuva lähestymistapa. Ihmisten koko ajatusmaailma olisi muutettava, olisi iskostettava kaikkien mieliin, että orjuus on kaikkein suurin  h y v e. Hänen tulisi saattaa läpi itsestään kehittyvä ohjelma, joka johtaisi kokonaiset kansakunnat harhaan ja eksymään tilassa, ajassa ja käsityksissään. Ja mikä kaikkein tärkeintä – harhautumaan täysin todellisuuden oikeassa tulkitsemisessa ja tajuamisessa. 

 

Kratius mietti ja mietti, hänen ajatuksensa kiirivät yhä nopeammin, kunnes yht'äkkiä, kuin salaman leimauksena, oli suuri ohjelma syntynyt. Yksityiskohdat eivät vielä olleet muotoutuneet, eikä hän kyennyt vielä selvittämään ohjelmaa muille, mutta hän tunsi sen mahtavuudessaan polttavan joka soluaan. Kratius tunsi itsensä koko maailman yksinvaltiaaksi. ”Mietin kaikki ohjelmani yksityiskohdat, lausun muutaman sanan, ja maailma alkaa muuttua. 

Aivan uskomatonta! Vain jokunen sana – ja koko maailma alistuu minun ja ajatukseni valtaan. Jumala on toden totta antanut ihmiselle voiman, jolle ei ole vertaa koko Maailmankaikkeudessa. Tuo voima on  i h m i s e n 
a j a t u s. Se luo sanoja ja muuttaa historian kulun. Vain muutamalla lauseella minä pakotan heidät ja myös nykyisten orjien jälkeläiset samoin kuin maalliset hallitsijat olemaan orjina tuhansien vuosien ajan.”

Ja jo seuraavana päivänä muut papit ja faarao oli kutsuttu hänen tarkkailupaikalleen. Heidän edessään Kratius aloitti puheensa: ”Sitä, mitä nyt kuulette, ei saa koskaan kirjoittaa muistiin tai kertoa kenellekään. Olen keksinyt keinon kaikkien Maan päällä elävien ihmisten muuttamiseksi faaraomme orjiksi. Se on mahdotonta edes valtavien sotajoukkojen tai uuvuttavien sotien voimin. Mutta minä saan sen aikaan vain lausumalla muutaman lauseen. Vain kaksi päivää noiden sanojen lausumisen jälkeen voitte itse todeta, miten maailma on alkanut muuttua. 

Katsokaa, miten tuolla alhaalla kahlehditut orjat kulkevat pitkinä jonoina kantaen kukin yhtä kiveä. Heitä vartioimassa on useita sotureita. Mitä enemmän orjia, sitä parempi valtiolle – niin olemme aina ajatelleet. Mutta mitä enemmän orjia on, sitä enemmän me myös pelkäämme heidän nousevan kapinaan; ja niinpä me vahvistamme vartiointia. Ja meidän täytyy ruokkia orjiamme hyvin, muuten he eivät jaksa tehdä ruumiillisesti raskasta työtä; mutta siitä huolimatta orjat ovat laiskoja ja taipuvaisia kapinointiin. Katsokaa, miten hitaasti he liikkuvat, eikä laiskistunut vartija vauhdita heitä ruoskan viuhahduksin; hän ei ruoski edes terveitä ja vahvoja orjia. 

Mutta minä sanon teille, että he tulevat vielä liikkumaan paljon nopeammin, eikä heitä tarvitse edes vartioida. Ja vartioista tulee niin ikään orjia. Ja kaikki tuo saadaan aikaan seuraavasti. Huomenna aamunkoitteessa lähetetään sanansaattajat valtakunnan joka kolkkaan viemään seuraavanlaista käskyä faaraolta:
 

"Uuden päivän sarastaessa kaikille orjille lahjoitetaan täydellinen 
v a p a u s. Jokaisesta kaupunkiin toimittamastaan kivestä vapaa ihminen saa yhden kolikon. Kolikot voidaan vaihtaa ruokaan, vaatteisiin, asuntoon, palatsiin kaupungissa tai jopa itse kaupunkiin. Tästä lähtien olette vapaita ihmisiä.”

Kun papit olivat täysin tajunneet, mitä Kratius oli sanonut, yksi 

 heistä, iältään kaikkein vanhin, lausahti: ”Sinä olet oikea demoni, Kratius. Keksimäsi suunnitelma syöksee vielä monet maan kansat demonismin kynsiin.”

”Olen kuin olenkin demoni, ja olkoon keksintöni nimi d e m o k r a t i a.” (Anastasia)

Seitsemän kirjettä maan kansakunnille (Ilm. luvut 2 ja 3)...

                      Seitsemän kirjettä Maan kansakunnille 

...niiden seitsemän mahtavan enkelin kautta, jotka meitä kehityksessä ohjaavat ja innoittavat (Ilm. luvut 2 ja 3) :

I (Efeson seurakunnan enkelille:) ”Olkaa kärsivälliset; kavahtakaa pahoja, jotka sanovat olevansa hyväntekijöitä. Älä seuraa maailmallisia oikkuja, vaan tee ainoastaan hyviä tekoja; laupeuden, rauhan ja rakkauden tekoja; tekoja, jotka palvelevat korkeinta, täydellistymisen päämäärää, tekoja, jotka palvelevat ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa."

 

II (Smyrnan seurakunnan enkelille:) ”Tämän maailman hallitsija pilkkaa teitä, kiusaa ja kiduttaa ja tappaa teitä, mutta olkaa kärsivälliset; se voi tehdä sen vain teidän ruumiillenne, mutta ei teidän sielullenne, joka on kuolematon ja joka on alati minun edessäni, kirkkauden kasvojen edessä totuudessa ja tiedossa, palvellen korkeinta päämäärää.”

III (Pergamon seurakunnan enkelille:) ”Koska sinä pidät totuudesta kiinni ahdistuksia sietäen, saatana sinua koettaa maailman viettelyksillä ja kullan kimalluksella – joka on pinnan alta pelkkää ruostunutta rautaa – eksyttää helppoon ja laiskaan elämään, ja näin sielusi saastuttaa ja kuolettaa. Etsi järkähtämättä tietoa ja ymmärrystä, niin tulet sitä saamaan, ja saat sisäisesti elää jumalan valtakunnan kirkkaudessa ja tahrattomuudessa.”

IV (Tyatiran seurakunnan enkelille:) ”Ole kaikin puolin puhdas, ajatuksissasi ja teoissasi, niin sinuun ei enää pysty astumaan tuo viettelijätär, joka tahtoo, että sinä tulet tyydytetyksi ja täytetyksi tämän maailman saastaisuudesta ja hekumasta. Katso noita, jotka riettaassa haureudessaan kemuilevat, he näyttävät koreilta, mutta ovat sisältä mustia kuin noki, palanutta luuta ja nahkaa. Heidän sielunsa jää ravinnotta, he sairastuvat, ja kuolevat sielullisessa ahdistuksessa, he, ja heidän koreat ajatuksensa, tekonsa ja luomuksensa, jotka ovat vain kulisseja kuoleman ja eksytyksen näyttämöllä. He hukkuvat omaan pahuuteensa. Mutta te; te seuratkaa puhdasta sydämen oppia, jättäkää pois paha, opetelkaa tekemään hyviä tekoja, kärsivällisyydellä ja ilolla palvellen, hätääntymättä vääryyden ja sekasorron melskeestä, joka on vain ruostuneen peltipurkin kolinaa tuulen sitä pitkin autioituneen kaupungin kivikatua ajaessa; olkaa vakaat, viettelykset ja vainot kestäen, niin minä tulen ja seppelöitsen teidät Jumalan voimalla ja viisaudella, ja eksytyksen tekoja harjoittavat meluavat pimeyden lapset tulevat murtumaan edessänne kuin saviastiat.”

V (Sardeen seurakunnan enkelille:) ”Kuulkaa hengen ääntä sisällänne. Teidän on herättävä nyt. Olette kulkeneet pimeydessä ja tehneet vääriä tekoja, eksytyksen tekoja, joita tekee ihminen, joka on sokea eikä näe mihin kulkee. Te olette ne, joiden luokse totuuden janoiset tulevat, mutta te olette tarjonneet heille vääristyneen opin; olette ohjanneet heidät tielle, joka johtaa pimeyden ja toivottomuuden kuiluun, kuolleiden sielujen valtakuntaan. Te olette tarjonneet nälkäisille oman mielenne mukaista leipää, tämän maailman puolitotuuksia, jotka ovat valheita, jotka eivät ole totista tietoa. Ravistelkaa siis saasta päältänne ja valvokaa, jotta voitte vahvistaa kanssaveljiänne rakkaudessa. Ne teistä, jotka eivät ole sydäntään valheessa ja väkivallassa ryvettäneet, tulevat elämään kanssani. Teidän enkelinne seisovat jumalan kirkkauden valtaistuimen edessä, nyt ja iankaikkisesti.” 
 

VI (Filadelfian seurakunnan enkelille:) ”Kuulkaa siis te, jotka kaikessa kärsivällisyydessä ja vaivannäössä kannatte minun nimeäni, so. taivaallisen valon hehkua ja tiedon ja totuuden kruunua ymmärtämättömien ja uskottomien maailmassa; teidän luoksenne tulevat saatetuiksi ne, jotka ovat kärsimyksen ja pimeyden, kirouksen ja valheen lapsia; he tulevat kirkastumaan ja heräämään ymmärrykseen sen voiman kantamina, jonka minä teidän lävitsenne heille vuodatan. Sinussa minä vedän heidät tyköni, pelastan heidät kauhulta ja tuholta, ja te tulette osallisiksi jumalan valtakunnan rauhasta ja kauneudesta, joka on sisällänne valmistettuna. Te rakennatte ikuisen temppelin ja asutatte maan päällistä paratiisia, joka on jo minun sanassani valmistettuna kaiken luodun kunniaksi ja kirkastukseksi.”

VII (Laodikean seurakunnan enkelille:) ”Kuulkaa, mitä minä teille tänä päivänä totuudessa ja rakkaudessa sanon; nyt on heitettävä pois laiskuus, hengellinen aikaansaamattomuus, jota te olette jo liian pitkään nahkasohvillanne makoillessanne toimittaneet. Nyt on aika. Viimeinen aika. Jos et suostu kuulemaan elävää ääntä, on piinan ja tuskan tie oleva osasi. Teidät minä olen asettanut työntekijöikseni, sotamiehikseni. Nyt on herättävä itsetyytyväisyyden ja typerän ylpeyden horroksesta, ja tartuttava auraan katsomatta taakseen. Nyt teidän on poltettava tämän maailman saastakerros, joka estää teitä havahtumasta eloon, pois sydämenne ympäriltä, ja teidän on puhdistauduttava tuskan tulimeressä ja avattava silmänne uuteen todellisuuteen; rakkauden ja voiman ja kauneuden todellisuuteen. Iloitse siis, kun minä sinut ahjossa koettelen. Kuule; minä seison sydämesi kultaisella portilla ja kolkutan; tee työsi ja avaa minulle, niin yhdessä me käymme rauhan temppeliin, uuden liiton helmiäisportista hyvyyden ja kauneuden ja oikeamielisyyden kaupunkiin, jossa on ikuinen valkeus ja jossa muureja ei ole. Näin tapahtukoon.” 

(Jumalallinen ilmoitus uuden ajan ihmiselle -IV osa Ottakaamme valo vastaan" SM)

Maa -hullujen huone...

"Maa on ollut jo liian kauan hullujen huone!" (Nietzsche)



...Eikö hullujen huoneella tule kaikkien ovien olla lukittuna, ikkunoiden olla lukittuna, kaappien, vessan ovien, keittiöiden ovien, sillä paikka on täynnä arvaamattomia hulluja jotka saattavat milloin tahansa tehdä mitä tahansa, kukaan eikä mikään ei ole turvassa, kaikki on lukittava ja pultattava kiinni, vain siten voivat kaikki elää "turvassa" (pelon keskellä)!

...eikö näin ole!? ...no sehän on selvää, näin on.

 Helsingin seudulla asuu 1,4 miljoonaa ihmistä. 

...ja Helsingin seudulla on aika monta autoa, mopedia, polkupyörää, kodin ovea, toimiston ovea, porttia, kaappia, kellarin ovea, ja nämä kaikki on tiukasti pidettävä lukittuina, eikö? 

..ja ne virtuaalilukot, salasanat ja koodit kännyköissä, älypuhelimissa, tietokoneissa, pankkikorteissa, verkkopankeissa...

Aika monta lukkoa meillä! - (varovainen) raaka-arvio: ihmistä kohti 100 lukkoa, eli yhteensä Helsingin seudulla 140 miljoonaa lukkoa!

Miksi näin?

Siksi, että elämme 1,4 miljoonaa ihmistä käsittävässä hullujen huoneessa. 

Me elämme hourulassa, jossa kuka tahansa saattaa milloin tahansa tehdä mitä tahansa, varastaa auton, polkupyörän, kännykän, identiteetin, salasanan, tunkeutua kotiin ja tyhjentää koko huushollin ja raiskata kaikki. 

Me olemme s y n t y n e e t  hullujen huoneelle, meille ei ole sitä vain kerrottu. 

Jos kyselemme asian laitaa vaikka poliitikolta tai keneltä tahansa kadunmieheltä, saamme vastauksen että täytyyhän paikat ja asiat lukita muutoin tulee heti "joku" ja vie kaiken. 

"T ä y t y y h ä n" toki, hullujen huoneella!

Mutta  m i s t ä  tällainen ääliömäis-mielipuolinen ripustautuminen mitä erilaisimpiin tavaroihin ja valtava kauhu niiden menettämiseen kumpuaa...?

...siitä, kun ihminen ei millään saata uskoa, että hän on henki, ikuisuudesta kotosin oleva iankaikkinen henki. Ihminen ajattelee olevansa liha, kuoleva liha, joka tarvitsee tavaraa selvitäkseen hengissä. Meidän tarvitsee vain erottaa toisistaan liha, joka on kuolema, pahuus, ja henki, joka on elämä, hyvyys.


Pimennyt on nyky-ihmisen mieli, roboteiksi olemme tulleet. Mutta osa meistä on hereillä ja vielä osa heräilee, ja se saa meidät Valo-soturit jatkamaan ponnistelujamme!

  (Santeri Mikkonen)


 
                                     *******



"Valtio? ...se on väkivalta-organisaattoreiden painon alle tarkasti järjestettyyn muotoon pakotettu suunnaton määrä  v a p a u t t a." (NZ/SM)



"Mikä on tuo ihminen valtiossa?

...se on kesyttämistä varten valtioon suljettu olento; olento, joka on rakentanut itselleen itsensä kiduttamisen tahdon, joka  t a h t o  on hedelmä kielletystä ja taakse väistymään pakotetusta sisäistetystä luonnollisesta "julmuuden vaistosta" itseensä vetäytymään säikytetyssä "eläinihmisessä"; valtioon huostaanotettu itsestään eksynyt ihmistä vihaava ja pelkäävä olento - "kunnon kansalainen", "uskovainen", "kristitty", "tasa-arvosta saarnaava arvoromuttamo" -,  joka on keksinyt  h u o n o n  
o m a t u n n o n  tuottaakseen itselleen kärsimystä, sitten kun tämän kärsimyksentuottamistahdon luonnollisempi keino oli käynyt mahdottomaksi." (Nietzsche/Santeri Mikkonen)

Yli-ihminen -tosi ihminen...

Yli-ihminen - tosi ihminen


Ja totisesti, te hyvät ja oikeudenmukaiset, viisaat ja uskovaiset! Teistä löytyy paljon naurettavaa, varsinkin pelkonne sille, mikä on aiemmin tunnettu nimellä "piru"!


Sielultanne te olette niin vieraantuneet kaikesta suuruudesta, "ihmisjumalaisuudesta", että yli-ihminen, so. t o s i  i h m i n e n, näyttäisi teistä pelottavalta kaikessa hyvyydessään!

Ja te viisaat ja tietävät, te vain pakenisitte viisauden auringonpaahdetta, jossa yli-ihminen iloisesti kylpisi alastomana!

Te ihmisistä korkeimmat, te oikeamieliset, te palkitut ja kiitetyt ja ylistetyt - epäilykseni teihin ja salainen naurunaiheeni tulee tästä; todennäköisesti kutsuisitte yli-ihmistä, tosi ihmistä - p i r u k s i!

Voi, väsyin näihin korkeimpiin ja parhaisiin, palkittuihin ja kiitettyihin; heidän "korkeudestaan" kaipasin ylöspäin, ulospäin ja poispäin kohti yli-ihmistä!

Kauhu valtasi minut, kun näin nämä ihmisvaliot alastomina: silloin minulle puhkesivat siivet, jotta voisin liitää pois kaukaisiin tulevaisuuksiin.

- Kaukaisempiin tulevaisuuksiin, eteläisempiin eteliin kuin yksikään kuvataiteilija ja runoilija on koskaan uneksinut; sinne, missä jumalat häpeävät kaikkea vaatetusta!

Mutta valepuvussa haluan nähdä teidät, te lähimmäiset ja kanssaihmiset: hienosti pukeutuneina, turhamaisina ja arvokkaina - "hyvinä ja oikeudenmukaisina ja viisaina".

Ja naamioituneena haluan... olen siihen pakotettu... itsekin istua keskuudessanne - etten tuntisi teitä ja itseäni; tässä on ihmisjärkevyyteni...

(NZ/SM)

Orjamoraali vs. ylhäinen moraali...

Orjamoraali vs. ylhäinen moraali


Y l h ä i n e n  m o r a a l i kasvaa aina esiin voitonriemuisesta itsensä myöntämisestä, itsensä löytämisestä...

O r j a m o r a a l i  taas suhtautuu alusta alkaen kielteisesti "ulkopuoliseen", toisenlaiseen", "ei-itseen", ja tämä kielteisyys on sen luova teko (kirkkaimmin tämä näkyy uskonnoissa ja valtioissa; "nuo muut" on painettava alas, jotta itse vaikuttaisi olevan ylempänä. S.M. huom.)

Tämä arvoja-asettavan katseen (joka valaa uhriensa jalat betoniin aivan tietyssä klassillisessa tarkoituksessa) kääntyminen toiseen suuntaan - väistämätön suuntautuminen ulospäin eikä takaisin omaan itseyteen - kuuluu juuri kaunaan.

Orjamoraali tarvitsee syntyäkseen aina ensin vasta- ja ulkomaailmaa, se tarvitsee  u l k o i s i a   ä r s y k k e i t ä  voidakseen yleensä ollenkaan päästä vaikuttamaan - sen toiminta on perinpohjaista vastavaikutusta.

Y l h ä i s e n  arvostustavan kohdalla on täysin päinvastoin: se toimii ja kasvaa spontaanisti, omaehtoisesti, etsii itsestään kuohuvassa elämänpalossansa vastakohtansa vain puristaakseen suhtautumisensa, elämänasentonsa, vielä kiitollisemmaksi, vielä riemullisemmaksi -

...sen kielteinen käsite "alhainen", "halpa", "huono", on vain jälkisyntyinen, kalpea heijastuskuva verrattuna siihen myönteiseen, täysin elämällä ja intuitiolla kyllästettyyn peruskäsitteeseen "me ylhäiset, me hyvät, me kauniit, me onnelliset!"

(Nietzsche; Moraalin alkuperästä/Santeri Mikkonen)