MUURILTAKATSOJA - Vanhan Testamentin profeetat uuden ajan ihmiselle. Nehemia 1-3

                                                                                             

                                  
                               MUURILTAKATSOJA  

                Vanhan Testamentin profeetat uuden ajan ihmiselle 


                                                
                                                                        NEHEMIA


                                                         ANTIKRISTUS ON TÄÄLLÄ

                                                                           1 LUKU

Me olemme jakaantuneet. Lampaisiin ja ihmisiin. Lampaisiin, jotka eivät ymmärrä olevansa sullotut aitaukseen - kaupunkiin - ja tallovansa ahtaissa oloissa alla olevan maansa asuinkelvottomaksi ja hedelmättömäksi ja tönivät toisiansa hermostuksissaan ja haukkovat henkeä ilman ollessa pilaantunutta ja juovat saastaista vettä johon ovat laskeneet kaiken myrkkynsä ja ulosteensa ja virtsansa. Eksytetyt surkeuden lapset! He tarvitsevat - ovat siihen tilaan ajetut - kaitsijaa, kepilläkylkeen-koputtelijaa.

Koputtelija on täällä. Hän seisoo kaikkialla ympärillämme ja osoittaa hymyten tuolla on portti vehreämpään maahan, kukkaniitylle, mutta ei vielä eipä vielä, ensin on sinun palveltava, palveltava hyvin, elämäsi kannettava jalkojeni juureen, ja eräänä päivänä, niin, eräänä sellaisena päivänä tulevaisuudessa saat sinäkin käydä tuosta portista vihervään maahan, unelmiesi ruohomatolle käyskelemään. Mutta ensinnä palvelu, palvelu ja uhri. Uhri valtiolle, syltty-jumalalle, veripalttu-jeesukselle - antikristuksen hengelle.



Pappi ja valtio=pahuus ja erehdys.



Teillä on selkeä ohje lampaillenne ja kiltisti he toisillensa muristen ja toisiaan samalla tuskissaan raastaen opasteidenne mukaisesti liikuskelevat. He myrkyttyvät ja itsensä uhraavat valtakuntasi puolesta sinä peto, virkamies, kansanedustaja, presidentti: - arvojohtaja. Toistenne jätöksissä löträilette ja aivomössöä ruuduiltanne silmienne kautta päihinne ahnaasti imette ja moneen kertaan tapetulla vedellä ja vielä monempaan kertaan syödyllä ja ulostetulla ja uudelleen leivotulla mikroaaltouuniHKsaariois-ravinnolla suun kautta lammaskehojanne syötätte. He syövät mutta eivät tule ravituiksi. He juovat mutta janoisiksi jäävät. Kristuksen lammaslauma. Ulosteissansa, eikä ole vaipanvaihtajaa.



Valtiovallan orjatarhalaiset käsikädessä parijonossa. Robotti. Kävelevä kuollut. Katsot ihmissyöjä-walkingdead -TV-ohjelmaa etkä ymmärrä katsovasi itseäsi. Miksi tämä tämmöinen äärettömän mielipuolinen kuva on edes tehty suurella vaivalla ja tätä tämmöistä rajattoman mielisairasta TV-ohjelmaa sinulle näytetään? Ja minkävuoksi sinä niin ahnaasti sen itseesi imet? Tehty sitä varten, että saisivat sinut kuvittelemaan sen olevan ulkopuolellasi, vain mielikuvitusta, näytelmää ja viihdettä - harmitonta? - vaikka elät itse sitä painajaista juuri, lammastarhassa, muiden sairastuneiden lampaiden puristuksissa ja kammottavassa likaisen lihan katkussa. Sinä elät siinä nyt - sinä äänestäjä. Sinä veronmaksaja. Kuluttaja...



Kauhistutko kun ehkä olet nähnyt kuvan suursikalasta laiminlyötyine emakoineen ja pikkuporsaineen omassa paskassaan maatessa ja vereviä paiseita ja hankaumia kyljissään? Onko kauhea näky? Hirvittävä melu? Saatanallinen keuhkotkokoonpuristava katku? Ottaako rintaan ja juokset pois? Koeta juosta. Sinä olet siinä makaamassa. Mätänevä sairas ruho kasvatettu lapsesta saakka lihoiksi hyvinvointiyhteiskuntamme tarpeisiin. Etelänmatka. Ah. Kangastus. Eläkepäivät. Sairas sika ja valittava lammas.



Minä, elämän ainosyntyinen poika, aidalla-istuja, vihellän eikä yksikään kuule. Kyyneleeni vierähtää. Hyppään alas ja jatkan matkaani.



Sikalan kuolemankatku pudistuu nopsasti vaatteistani ja haihtuu sieraimistani kun päätän oikaista niityn poikki kohti nuorta koivikkoa tuulosen hivellessä ihoani ja tukkaani. Kauhun huudot vaimenevat. Kimalainen pörisee tervehtien ja seuraavalle mesikellolle iloisena kiirehtien. Kuinka he voivat elää toistensa päällä ja alla elonsa ollessa yhtä ja vaan pystyynkoettamista liukastelemassa yhteisessä valtavan kokoisessa loka-astiassa? - Kuolemaan tuomitut. Minä kiirehdin askeleitani ja sukellan koivujen alta juuri auenneiden lehtien hipelöidessä olkapäitäni tietäen mitä lammen ja metsän tuol'puolen odottaa. Koti! Rakas! Täällä olen elänyt, tänne olen syntynyt monen kertaa ja haluan aina uudelleen palata. Rakkauden lämpöinen syli havisee kaikkialla ympärilläni malttamattomana loikatessani oikaisumielessä ojan yli kohti torppaa. Tiedon puu on hedelmänsä suonut, hunajakennot tyhjätyt ja vesi, elävä vesi, lähteen silmästä kotiin kannettu.



Lapsi on syntynyt. Todellisuus on astunut taloon ja sukulaiset hymyilevät minulle ja yhtyvät ilonpitoon minut nähdessään. Minä olen takaisin vartiopaikaltani. Kaikki eivät tiedä miksi mutta ymmärtävät minkä vuoksi tointani harjoitan, miksi tähystyspaikalleni usein suunnistan. Jonkun on nähtävä. Käytävä tarkkaamassa. Jonkun on ilmoitettava. Jonkun aidalle kavuttava, lampaat laskettava, pappi tunnistettava ja peto yhytettävä, valhe heräilevien silmien alle levitettävä ja kokoonkäärittävä ja sanoiksi puristettava.



Minä tunnistan valheen. Minä tunnustan valheen. Mikä synti? Synty?! Täh? Synti muuntuu valheeksi kun se tunnistetaan. Valhe kääntää erehdyksen synniksi. Pappi! Ja valhe ei ole mitään, sillä sen sisällä ei ole mitään. On vain tosi ja epätosi. On vain hyvä ja paha. Tunnista. Tunnusta. Katse valoon vain, rakkaat hyvät ihmiset, niin yksinkertaisen mutkatonta kaikki on! Astuin porstuasta eteen päin ja seisomaan jäin. Naiseni, ainainen tyttöni, vaellus-kumppanini ja rakastettuni! Lapsi. Ei enää aivan pieni, ehkä kolmen, mutta rinnoilta lämpöä ja evästä unimatkalleen kaipaa. Rakkaus peittää kaiken. Leipä tuoksuu, pikku porsas jalkaani vasten kurnuttaa. On lämmintä. Tuoksuu. En sulje ovea jotta kissanpojat pääsevät sisään. Minä rakastan ja otan rakkauden vastaan.      





                                                                          2 LUKU



Murhe painaa mieltäni. Siellä on kotini, mutta täällä aidan päällisillä on tähystyspaikkani. Pahuutta täytyy minun katsella kunnes pahuus katoaa. Olisinpa niin halunnut jäädä huomaanne, te korkeat ylväät kuuset, viisauden silminnäkijät, ikuisesti panna viheriän oksan alle maata tarkkaamaan. Mutta ei. Lähdettävä oli. Lähdettävä oli. Minä olin määrätty valvomaan. Määräsin itseni.



Myöhään kun valtion raivoava peto - asfaltintekokoneet ja kuorma-autot myrkytettyä ihmisravintoa täynnänsä - olivat menneet pilttuisiinsa, lähdin pikku kävelylle. Itsekseni. Omassa seurassani. Hyvässä seurassa. Kuulin linnun laulun. Ja yritin saada selon tästä kaikesta. Perkele kiljuu ympärillämme ja me olemme hiljaa, olemme kuin emme mitään huomaisi. Miten voi semmoinen olla mahdollista? Yksi vastaus on mielessäni: olemme kuolleet. Sielumme, kaiken eläväisen olemuksemme kaareva kirkkaus on säröille väkivoimin hakattu poorsaita äidin oomme kaikki oomme kaikki huomioliivit ja parijonossa päitä kuni mielenvikainen kuikka sitä ainoaansa lopunkoureissaan käännellen kuoleman valtatien ylitse sotilasmarssia muista aina liikenteessä ja me olemme murtuneet, antaneet periksi kivun ja tuskan aallolle.



Me olemme luovuttaneet. Olemme hukkuneet turhuuksien mereen. Olemme siis kuolleet; ainoa ja kertakaikkisen järkevä vaihtoehto vastaukseksi: - ainoa vastaus, jos olisi tullut toinen vastaus, se olisi oikea. Mitä nyt on olla elävä? Se on nähdä olleensa kuollut. Minä olen elävä, sillä elämä on elävä. Näe ihminen, ja herää. Herää kuolleesta. Revi nahkasi päältäsi ja tule uudeksi luomukseksi. Elämän pojaksi ja tyttäreksi. Ymmärryksen käenpoikaseksi. Murtuvain muurien laeille me pesämme laitamme, korkeuksia uhmaten kauneuden synnytämme ja hiljaisuudessa - piilossa valtion väkivallalta - hyvyyden tulevaksi haudomme, lapsen kirkas-otsaisen maailman ylle liitämään päästämme.





                                                                        3 LUKU



Lihan voitto on hengen menetys. Aina. Aineellinen suuruus kohoaa ja samalla tietous, hengen ymmärrys, kuihtuu pois. Näin on elämän laki. On aina ollut. Papit, maan mahtavat, rikkaat ja hallitsevat; mitä te hallitsette? Te hallitsette lihaa, mammonaa, jotenka te hallitsette tyhjää, katoavaa, kuolemaa. Aineen hallitsijoita olette - hengen kadotettuanne - ja kemuilette tyytyväisyyttänne, mutta miksi? Mistä juhlatuulenne, sillä kaiken te olette kadottaneet?! Muurinne ovat mahtavat, korkeat ja paksut, sydämenne pois kuivunut, tietonne ja viisautenne tuuliin kadonnut. Ettekä edes huomaa. Linnanne, palatsinne, temppelinne jäävät, eikä mitään muuta. Hullut ihmiset olette te saaneet muurejanne rakentelemaan, oman elämänsä keksimällenne valhe-elämälle uhraamaan.



Erehdysten vyyhti. Saastaisen kielen ruoska. Maatiloiltaan te pakkosiirsitte minun ihmiseni, poikani ja tyttäreni, likakaupunkeihinne, jäteviemäreihinne, homekouluihinne ja betonikatakombi-toimistoihinne ja kaasukammiotehtaisiinne. Murhasitte ihmisen. Totuuden tapoitte. Älkää pyytäkö anteeksiantoa. Tehkää parannus, tehkää hyvin. Kultaa kimaltaa korvissanne, hampaissanne, ranteissanne ja kirkkojenne kupoleissa sisikuntanne huoatessa tyhjyyttään. Hengen menestys on aineen tappio. Rakennanko minä temppelin? En. Kuollutta en pystytä elävää tuhoten kuten te olette tehneet, papit, valtion johtajat ja pahuuden aisankannattaja-kansanedustajat. Poliisi, sotilas, järjestyksenvalvoja, tuomari, lainlaatija, vanginvartija, valvovat jotta pahasi saat rauhassa tehdä. Luontoni kauniin raiskaat, veteni saastutat, kiveni halkaiset ja puuni kaadat ja eläimeni häpäiset ja sinun väkivaltapalkkalaisesi ihmisen sitovat ja pois maailtaan kuljettavat. Perkele olet, valtio. Peto. Lihaa hampaissasi, minun lasteni lihaa.


                                       
                                             
                                                              
                                                          

VUOSI NOLLA - valhe. KUUDES RAUHAN SAARNA. ONNELLINEN SUOMI - yhdistys. Perustamiskirja.

  
Vuosi "n0lla" on suurin ja kohtalokkain valhe joka ihmisille on syötetty. 

Mitä "n0llan" taakse tahdotaan meiltä häivyttää?


**********************************************************



                                     




                                                      Kuudes rauhan saarna

                                                           Elämän sankarit.


Helppoa on ryhtyä sankariksi, tämän maailman sankariksi. Eihän tarvitse muuta kuin asettaa tahtonsa tähtäin omaan etuun, omaan aineelliseen hyvinvointiin. "Miten  m i n ä  pärjään tässä kylmässä maailmassa?". Silloin ei tarvitse muuta ajatella kuin: "Mitähän nuo muut omanetunsavuoksikaikenvoimansa -ponnistelijat minusta ajattelevat? Jospa tekisin samoja tekoja kuin hekin, näyttäisin samalta kuin he, ajattelisin samoja ajatuksia kuin he ja olisin kaikin puolin samaa mieltä lopulta heidän kanssaan kaikista asioista, ainoastaan silloin tällöin luodakseni mielikuvan itsestäni - kuten lihalliseen mielipuolis-egoistiseen peliin kuuluu - itsenäisesti ajattelevana ja rohkeana, älykkäänä, massasta erillisenä henkilöitymänä, esittäisin näille ihmisille jonkin pinnalta eriävältä mielipiteeltä vaikuttavan ajatuksen, jotta saisimme yhdessä hetkisen leikitellä merkityksettömien sanojen kalistelulla näin meidän itsekunkin henkilökohtaista ja onttoa itsetyytyväisyyden kilpeä samalla kiillotellen ja toinen toistemme - todellisena määränpäänämme vaan oman erinomaisuutemme korostaminen - jumalattomia valheessa ja petoksessa ryvettyneitä käsiä vahvistaen" ...hetken hekumointi - sielu porton panttina - intellektuaalisen depatin hurmaavassa pyörteessä kuin villiaasi arolla kiimoissaan säntäillen; seuraavassa hetkessä kuitenkin oman todellisen älykkyytensä tahtomattaan paljastaen - "kuinka kykenimmekään näin tyhjänpäiväisestä ajatuksesta nokkeluutemme sapelein mitellä!" - oikeassa-olemisen huumassa toinen toisiaan selkään mäiskäytellen ja vastenmielisen yksitumaisuuden nostattaman naurunremakan säestäessä maan tomuun, surkeaan hengelliseen laiskuudentilaan mätkähtäen ja samalla älyllisen, tosi ihmisen, kirkkaudessaan jumal'olennon, poissaolon surkeasti paljastaen.


Tämän maailman viisaus on samaa kuin täydellinen yksituumaisuus ymmärtämättömyydessä, itsekkyydessä ja pahuudessa, se on paistattelua tiedon ja viisauden kieltämisen kirkkaudessa, löhöilyä armon ja oikeamielisyyden poissa-olon loisteessa. Tämän maailman kunnia on viattoman jumala lapsen, kauniin sielun, sortamisessa ja sodassa.


Väinö Lehtonen hahmoittelee kirjassaan Elämän arvoitus eteemme vanhan liiton voitonkruunua kantavan tietäjän, joka viisaudessaan ja suunnattomien taistelujen kautta saavutetussa rauhassaan lausuu meille: "Kuinka teillä on sydäntä valittaa omaa mitättömyyttänne, te, jotka valituksen vaippaan peitätte oman kieroutenne, ahneutenne, mammonan palvontanne. Teillä on kylliksi voimaa ollaksenne sankareita pahuudessa, kaikissa niissä asioissa, joilla palvotte omaa itsekkyyttänne. Mutta kun tulee kysymys henkisestä tiedosta, joka uhkaa riistää naamarin kasvoiltanne, te vapisette kuin lehti tuulessa".


Niin, kun me pieksämme suutamme oman kunniamme, maallisen lihan mielen mukaisen kunniamme, paisuttamisessa ja ratsastamme pelko ja epätoivo kantapäillämme uhrikukkulalta uhrikukkulalle ihmisyyttämme ja totuutta halvalla myyskennellessämme ne tyystin itsekkäiden pyrkimystemme alttarilla polttaen, niin ajattelemmeko tuolloin, millaisia sankareita me olemme? Ymmärrämmekö viettelevissä persoonaamme hivelevissä kuohuissa uiskennellessamme, että olemme väkivallan ja tyhmyyden sankareita?! Olemme itsevaltiaita kuninkaita ymmärtämättömyyden muurien sisällä omassa ahtaassa pimeyden valtakunnassamme; olemme katoavaisuuden, tyhjyyden, sankareita rytkyttäessämme meluavilla tuhon rattailla menemään eteenpäin edes huomaamatta kuka jauhavien pyöriemme alle murskaantuu.


Mikä siis ratkaisuksi?


Sen pitäisi olla ilmiselvää. Meidän on luovuttava lammassieluisuudestamme siinä kohdin, että emme enää voi pitää päälimmäisimpämä mielissämme pelonsekaista itsekästä tunnelmaa: "Mitä minun tulee ajatella ja tehdä, miltä näyttää ja minkä vaikutuksen antaa, jotta sulautuisin laumaan, tulisin hyväksytyksi, enkä tuhoutuisi?". Nyt ihmiseltä vaaditaan vain sitä, että hän itsenäistyisi niin paljon, että alkaisi  t u t k i a  ja  a j a t e l l a. Onko mahdoton vaatimus ihmiseltä? Älylliseltä jumalan kuvalta? ...tutkia ja ajatella. Tutkiva ja ajatteleva ihminen, länsimaisessa kulttuurissa lähes sukupuuttoon kuollut olento. Meidän on nyt päästettävä nisästä irti ja lakattava vaatimasta valmiiksi sulatettua ravintoa - hyväksytyksitulemisen rintamaitoa - ja uskallettava vaihtaa kiinteään ravintoon ja pureskeltava se omilla hampaillamme, sanoipa siihen viereinen sisässä-roikkuja mitä hyvänsä. Meidän on nyt annettava keskenkasvuisen ihmisyytemme kasvaa oikean ravinnon - Totuuden tiedon - voimasta täyteen mittaansa ja loistoonsa.


Rakkaat ihmiset! On aika uskaltaa kääntää ajatuksemme katoavan kunnian sijasta kuolemattomaan sankaruuteen, joka sankaruus on elämän suojelemisessa ja uuden, uljaamman ja kauniimman luomisessa. Todellinen elämä on ihmisen sankaruus jumaluudessa, siinä täydellisessä ihmisessä, joka on voittanut tämän maailman harhan, valheen, itsekkyyden, väkivallan, siinä Uuden ajan, Uuden liiton - hengen liiton - ihmisessä, joka astuu taivaan valtakuntaa asuttamaan, ilmoittautuu taivasmaailma kansalaiseksi, maailman, joka on hänen sielunsa, elävä, rakkautta ja elämän-virran voimaa ja riemua alati pursuava sydämensä. Ihmisyyden alistamisen aika pelon ja sorron ja nälän ja janon ja petoksen avulla on ohi, sitä ei enää ole! Nyt meillä jokaisella on mahdollisuus... ei! v e l v o l l i s u u s  kirkastaa ymmärryksemme, puhdistaa sydämemme, ollaksemme täydellinen ihminen, se  i h m i n e n, joka on jumalan tajunnassa oleva kuva hänestä itsestään ihmisenä, täydellisenä sellaisena!


Meille on annettu aseet ollaksemme suuret sotilaat, mahtavat kuninkaat kukin omassa taivaallisessa valtakunnassamme, ollaksemme ylipapit ja tuomarit sydämemme Rauhan Temppelissä, jossa ei väärää tuomiota lausuta. Meille on tarjottu aseet taivaallisina oikeamielisyyden sotilaina täällä maan päällä astuaksemme. Totuuden miekka, Tiedon kilpi, Viisauden panssari... tarttukaamme niihin koko tahtomme voimasta ja sonnustautukaamme jumalaiseen sotisopaan valheen ja petoksen halkaistaksemme, ymmärtämättömyyden vihaiset nuolet torjuaksemme ja pahuuden salakavalilta hyökkäyksiltä sielumme rauhan tilassa suojassa ollaksemme.


- Santeri Mikkonen






                 
                       PERUSTAMISKIRJA


                  ONNELLINEN IHMINEN
                                                      - yhdistys

I  Yhdistyksen tavoite: Lisätä onnellisten ja terveiden ihmisten ja perheiden määrää Suomessa antamalla halukkaille mahdollisuuden perustaa oman kotitilan ja sitä kautta lisätä Suomen pientilallistuotantoa ja omavaraisuus-astetta.

II  Miten Yhdistyksen tavoite saavutetaan: Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus saada elinikäiseen käyttöön itsellensä ja jälkeläisilleen vähintään yhden hehtaarin (1ha) maa-ala oman kotitilan perustamista varten valitsemaltaan paikalta.


Valtion tulee, tai minkä tahansa muun maanomistaja-tahon halutessaan, luovuttaa maksutta ihmiselle, tai pariskunnalle, perheelle tai vaikkapa pienelle yhteisölle, 1ha tai tarvittaessa vaikka 5ha (riippuen tarpeesta) kokoisen maa-alan tai hylätyn tai toiminnassa olevan maatilakokonaisuuden vapaaseen käyttöön.


Valtio on velvollinen pyydettäessä antamaan rakennustarvikkeita, siemeniä/taimia ja muuta tarpeistoa ensimmäisen vuoden ajan kotitilan perustamisen käynnistymiseen.


Tilaa ja sen tuottoa ei millään tavalla veroteta.


III  Kun Yhdistyksen tavoite toteutuu: Tästä seuraa, että ihmisten omavaraisuus ja toimeentulon varmuus lisääntyy, ja voimakas rakkauden tunne ihmisten ja perheenjäsenten välillä löytyy ja voimistuu, ja näin onnellisten perheiden määrä Suomessa kasvaa, joka on koko maan yhteinen etu. Lisäksi pientilallistuotanto kasvaa selvästi ja puhtaamman prosessoimattoman ravinnon käyttö kasvaa lisäten terveyttä, todellista hyvinvointia ja onnellisuutta omilla kotitiloillaan elävien ja niitä hoitavien keskuudessa.


Kyseinen ONNELLINEN IHMINEN - yhdistys perustetaan täten alla olevalla päivämäärällä allekirjoittaneiden suotuisalla hyväksynnällä.


                       Järvenpäässä 6.4.2017


                       ______________________                          _____________________
                              Santeri Mikkonen