TULENKOHENTAJA - viisi Mooseksen kirjaa uuden ajan ihmiselle (4.7.)

                TULENKOHENTAJA 

                  Viisi Mooseksen kirjaa uuden ajan ihmiselle

4.7.    Palvellako lihaa vaiko henkeä?

  
Mooseksen ja vanhuksen puheista kiinnostuneina moni muukin tuli Moosesta kuulemaan. Mooses puhui heille: "Minä tiedän, että te kärsitte, ymmärrän ahdingontilanne. Mutta älkää vaipuko katkeruuteen! Katkeruus syö teidän ymmärryksenne ja likaa sydämenne. Kuulkaa minua: minä sanon nyt teille mikä on minun totuuteni joka antaa elämän, ja missä se on. Ja tämä totuuden tietouden ymmärtämys tulee antamaan elämän kaikille, myös sinulle, vanhus. Totuus on tämä: ilman henkeä, meille silmin näkymätöntä elämän henkeä, ei ole mitään elämää. Ja tämä henki on tietoisuuden voima ihmisessä. Tämä henki, ikuisuudesta kotoisin oleva ja iankaikkisesti elävä henki on ihmisen sielu, ihmisen sisin olevainen – elämänymmärrys. Ja tämä sama henki on jokaisen ihmisen sielu. Jotenka, nyt tarkatkaa; jos ponnistat itsesi irti tämän maailman valheista, kuuntelet omaa sisällistä ääntäsi, oman tuntosi ääntä sydämessäsi, tulet pian ymmärtämään, että jokainen ihminen on tämän saman ymmärrys-hengen lapsi. Eikä muutoin saata ollakaan; sillä ihminen ei ole ihminen – vaan ihmisyyden poissaolon lihaisa ilmennys – erillisenä tietoisuuden valosta kulkiessaan. Hän on vaan liha, kuolemaansa ja maatumistansa odotteleva ja elossapysymisensä puolesta tappeleva tyhmä liha. Mutta teille tämä tieto: jokaisessa eläväsydämisessä ihmisessä on tämä sama elämän alku-liekki josta puhun palavana. Toisissa - kuten sanottu - elävänä, heissä jotka ovat totuutta rakastaneet ja sen löytäneet ja säilyttäneet, kun taasen toisissa elämän liekki on sammunut, sielu hukkunut, ihmisen sen itsekkään lihan mielen mukaisissa elämänhekumoissa ja eksymyksissä kadotettuaan. Ja minä sanon, arvoisa vanhus, että tämmöisessä ihmisessä - joka ei ole enää todella ihminen vaan saatanan tahdoton ja ymmärtämätön palvelija - elää kuolema, elää se paholainen, joka ei tiedä elämästä, hengen kirkkaudesta, vaan työskentelee pahuuden valtakunnan, valtion, rakentajana".

"Juuri nämä ihmiset tuhosivat teidän kotinne ja perheenne. Sitä ei tehnyt elämän-äly, sillä hän todella on elämän isä - kuinka itse elämä voisikaan tuhota itsensä -, vaan sen teki pahuuden henki, kaiken elämän vihollinen tietämättömäin ihmisten käsillä todistaen meille samalla sen, että todellinen elämä ei ole mitään maallista, ei taloja, ei karjaa, ei maita eikä peltoja, ei omaisia eikä perheitä eikä rahaa, vaan todellinen elämä, totuus, on hengessä. Ja joka henki elää meissä täyttä onnen ja yltäkylläisyyden elämäänsä jokaisena hetkenä; -- ensin henki, tunto elämästä ja todellisuudesta, sen päälle kaikki tämä maallinen, talot ja maat ja elikot ja perheet ja omaisuudet”. Hengen palossaan Mooses jatkoi: ”Kuinka vain teitä, Egyptin kansalaiset, ja sinua hyvä vanhus, kiusattaneenkin, pidettäneen nälässä ja pelossa ja surussa perheidenne tähden, on teillä aina kallein aarre teissä itsessänne - teidän sielun-elämänne, ja siinä elämässä on tosi vapaus, sisällinen ikuinen onnen elämä. Ja tämä elämä on juuri se kirkkauden valtakunta, jonka teidän isäinne isät, Aabraham, Jaakob ja Iisak löysivät. Uskokaa minua - ja kun ajatustanne ponnistatte sielunne tämän teille oikeaksi todistaa -, että tämä kaupunki ja sen hengellisessä laiskuuden tilassa elävät ihmiset, vielä makea viini kurkussansa ja liha hampaidensa välissä, tulevat hukkumaan - ja ovat jo hukkuneet, sillä henkensä ovat kadottaneet ja henki ei elä ajassa. Nämä pappismielen ja hallituksen toimista eksytetyt tulevat häviämään surullisella tavalla, vihoissansa valon löytäneille totuuden ihmisille, ja heidän sielunsa palo sammuu tykkänään ja he harhailevat tiedottomuuden pimeissä halleissa omia himojaan harjoittaen ikuisessa nälässä ja janossa, totuuden sekä rakkauden nälässä ja janossa kielen kitalakeensa takertuessa ja kuumuuden nahkansa mustaksi korventaessa. Siinä on heille heidän itsensä rakentama pahuuden valtakunta, ei elämän herran rakentama. Ymmärrä tämä, ihminen: henki on sinun elämäsi, ruumis on sinun kuolemasi. Siispä kysynkin nyt: kumpaa on sinun siis ensin ravitseminen, ikuista henkeäkö, jonka ravinto tulee sydämestäsi, elämisen-ymmärtämyksen älystä sinussa itsessäsi laskeutuen jokaisena elämäsi hetkenä sielusi aamunkoin viheriöitsevälle nurmelle, henkeä, jonka ilmennys sinussa on sydämen puhtaus ja armollisuus ja kirkas ymmärrys - selkeä ajattelun virta -, vaiko ruumista, lihaa, joka vaatii itse elossa pysyäkseen leipää ja vie sen vaikka lapsen suusta, sillä ei ymmärrä olevansa itse vaan kerran kaatuva ja mätänevä tomumaja? Kumpaa palvella? Palvellako ikuista henkeä, elämää, kaikille ihmisille yhteistä onnen elämää vaiko lihaa, lihan mieltä, sen ääntä vain kuullen, kaupunkeja ja koneita tuhovimmassa rakennellen ja halujansa täyttäen ja näin samaan eläen jatkuvassa pelossa itsensä tuhoutumisesta, joka pelko ajaa kaiken kauniin ja kehkeytyvän alleen murskaavaan itsekkyyteen, kylmäsydämisyyteen ja pahuuteen?". (IV. 11:1-6,10,13,18-33. 12:6-8. 14:10)  

- Santeri Mikkonen  

                                               

MUURILTAKATSOJA - Vanhan testamentin profeetat uuden ajan ihmiselle. Ester 1-3.

    
                            MUURILTAKATSOJA  

            Vanhan Testamentin profeetat uuden ajan ihmiselle 


                                                                     ESTER



                                            TAIPUISAN PEHMOISUUDEN VOIMA





                                                                     1 LUKU



Maallinen mahti. Lois-eläjien naamiohuvit. Presidentit ja kuninkaat ja ministerit ja sotaherrat ja rahatietäjät seurueineen kiertävät maailmaa toistensa kanssa rasvaisia kemuiluja pitäen ja toisiaan selkään taputellen. Ja samalla meille valehdellaan, että rahakirstun pohja näkyy jo, mutta kas! kas! maailman kiertäminen ja kemuilu ja juhlaparaatit ja loisto-autoilla ajamiset vaansenkun jatkuvat ja kansakuntien liput suorina liehuvat. Valheen vankkurit jyristävät yhäti kiihkeämmin eteenpäin kaiken todellisuuden karkottaen.



Nuo kuolleina syntyneet. Ymmärtämättöminä eläneet. Johtajamme. Papit. Piispat. Paavit. Elämästä mitään-tietämättömät lierot, oman rikkauden haavittelijat. Kolehtipussukka kiertää ja hyvää tehdään.



Minussa elää rakkaus. Rakkaus naista kohtaan. Hoivaava viisaus, silittelevä ja keinutteleva ylväys. Mutta tämä pappi. Nämä muurintakana-piilottelijat vihaavat naista, naiseuden pehmoista voimaa joka laskeutuu kuin untuvapeitto koko maan ylle. Puhdas rakkaus on sukupuoleton. Likaamaton rakkaus on sielun timanttivälke, sydämen liekin lepatus. Papin ja maan mahtavan rakkaus on lihan rakkaus.  Naiseuden te saastutatte koska sisikuntanne on musta. Saarnamiehen mieli on pimeyden ruoska ja kyllä huomaan kuinka lihanpala nimitetty kieleksi hänen suussaan epävarmana muljahtelee jo.



Valheella on savijalat. Älkää ihmiseni katsoko murhaajaa. Alttari on aseteltu kyllä ja nätit liinat siloteltu. He rakastavat lihaa ja raiskaavat lapsemme. Lihallisesti js sielullisesti. Perkeleen-mielensä he näyttävät sotanäytöksissään. Lihan voitto on aina hengen tappio. Olette mätänevä turvonnut liha. Haisette jo ettekä sitä itse huomaa. Todellinen rakkaus on rajaton. Ei se tunne ikää ei sukupuolta ei valtioiden rajoja. Lihan mieli kylvää tuhoa. Hengen mieli kirkastaa todellisuuden. Minä olen nainen. Voin sen nyt sanoa. Naiseuden hoivaavassa viisaudessa synnyin ja siinä elän.



Ajatelkaa näin: mies tuhoaa, nainen parantaa.



Papin mielisairas luonto aivoitteli luoda naisesta saastaisuuden pesän, pahan ja viettelyksen juuren kaiken. Omaa vallan-ahneuttaan sen teki. Viinahuuruissaan. Raiskaushaluissaan. Onko kirkko eristänyt naiseuden ja liannut sen kaikkialla missä valtaa pitää? On kyllä. Naisena istun nyt aidallani ja näen.



Kirkko on alkujaan vaan pedofiili- ynnä homokultti.



Naiseuden ja miehuuden voimien yhdistyessä syntyy voiman ihminen. Lihani on miehen mutta olen nainen. Kavahdan miehiä ja astun sivuun. Rautaa on heillä käsissään ja umpiluuta otsansa. Ei asu viisaus miehessä ei. Miehuullisuus. Sotakunto. Oikeus tappaa ja raiskata. Velvollisuus tuhota välttämättömyyteen vedoten. Johan tämä mustassa kirjassakin jota ei mustaksi tahdota huomata mutta jalokiviä vilisemällä sisältää sanotaan: yhtyköön mies ja nainen yhdeksi lihaksi. Siinä on ihminen; ei mielipuolikas-eläimessä miehessä joka hän tänäkin päivänä yhä on nuijakättänsä itsetiedottomasti heilutellen. Nainen on kaunis. Mies itsenään irrallisena äly-luonnosta rumake niljake turvoke. Käännän hänestä katseeni pois sillä maailmankaikkeudellisen tietoisuuden hansikkaana jo näin ja ilmoitin.



Oih rakkaani, siskoni ja veljeni! Kauan etsin ja vihdoin löysin. Miehenä elän mutta naisena vaikutan. Naiseus on kaikki. Elämä. Nainen naulataan paaluun sillä hänen on tosi valta. Pappi pelkää ja raiskaa. Ei voi muuta osatakaan. Lihallisuuden surkea rujous. Miehen kunnia. Murhaamiskuntoisuus-mitalisade. Hävittäjä-ylilento. Jäykistettyniska-ohimarssi. Ohjus-seisokki valmiina raiskaamaan eikä mitään muuta. Valhe ei mene tänne läpi. Supiskaa papit ja muut keskenänne ja miehiänne eksyttäkää ja murhasta palkitkaa. Naiseus. Kauneus. Elämän kirkkauden kunnia! Ihana elämä!



Mies; olet hyttynen sormieni välissä. Mitä siis teen? Ehkä nipistän ehkäpä en... otsaani kivistää hitusen kävelen omiin oloihini.



Älkääkä minua kadehtiko, osani on raskaskin. Mutta ilolla tämän kuorman kannan ja seljästäni totuuden eteenne pudotan. Juokse mies juokse pois silmieni edestä sillä olet lokaa. Naisen minä tahdon nähdä ja tuntea. Pehmeyden, viisauden, suolaisen kyynelkarpalon maistaa rinnoiltaan. Mies olet kova mutta katkeat. Nainen rakkautensa palossa taipuisana ympärilleni vartensa kietoo. Rakkaus on sukupuoleton. Mies vihaa. Nainen ymmärtää.





                                                                       2 LUKU



Kuten ylväs ja viisas Mordokai rakasti ja katsoi ylen kauniin otto-tyttärensä, joka kuninkaan palatsiin valittiin tämän neitsyiden vaimoehdokkaiden joukkoon kauneuden-hoitojansa saamaan, Esterin perään niin minäkin katson - ja tiedä tämä todella - lasteni perään, kun sinä likainen pappi ja johtaja ja kansanedustaja saleissa ja hovisalongeissasi hiivit viattomia sydänlapsia kärkkyen.



Tämä seuraava on laki eikä siihen ole poikkeuksia: mitä korkeampi asema maallisessa hallinnossa sitä likaisempi mieli ja mustempi sydän. Valheesi on rumasti esillä, sinä mahtava äänestäjien valheella-saalistaja, tee tekosi ja harhautuksesi, ei se auta. Heillä on raha, autokuski ja tummat takaikkunat ja luulevat olevansa suojassa. Väärin! Te pelkäätte ja kiemurtelette ja juonitte ja ihmisilleni medioissa valhettelette, hienosti pukeudutte, ettei alastomuutenne näkyisi ja lasejanne kilistelette ritarisaleissanne verta käsissänne ja äänettömiä lasteni kauhunhuutoja rintataskussanne.



Minä olen vallassa. Tieto ja voima on minun. Rakkauden tahto ja aikomus on kuiva sytykkeeni, totuuden sana tulikipunani kuninkuus-sydämeni roihussa. Minä olen valta. Minä olen yläpuolellanne. Ettekä te sitä näe sillä minä olen tietoisuutenne piirin ulkopuolella.



Valkeus on keskuudessanne mutta pimeys ei sitä käsitä. Toisianne hirsipuuhun ripustelette. Saatanan aisankannattajat. Syntyvältä lapseltani ihmisyyden oikeuden riistätte kansalaiseksenne kastaen. Sosiaaliturvatunnus. Pedon merkki. Lihan mieli ei saata tuntea elävää sielua eikä siten tunnustaa ihmistä, elämänälyn elävää poikaa. Pannaan kirkon kirjoihin ja kansiin jotta ei elämään jäisi. Vuodet lasketaan ja sotaväkeen pakotetaan. Ettei vaan iloon ja vapauteen lentäisi kaunis ja uljas lapsi.



666, pedon merkki; unohtakaa nämä. Napsitaan tähän nyt totuuden ilmoitus: antikristuksen henki on ollut jo ainakin muinaisen Egyptin valtion ajoista niskassanne. Ajatelkaahan itse: väenlaskenta; poikalasten luetteloiminen; sotakuntoisten miesten kutsunnat.



Valtio ja siinä valtiossa loisiva kirkko on piru. Itse Paha. Tuo Egyptin valtio oli ensimmäinen onnistuneesti toteutettu NewWorldOrder-järjestys. Ihmiset laskettiin ja merkittiin - paholaisen leimalla - kansalaisiksi, pirun valtapiirin orjiksi sidottiin. Mikä on muuttunut tähän päivään? Eipä mikään. Yritä olla paperiton. Sosiaaliturvatunnukseton. Yritäpä olla ihminen, luoja, elämän oma poika ja olet samalla karkuri, halveksittava hylkiö ja lainsuojaton. Pyssymiehet ja verikoirat ovat hetimiten perässäsi, olet laillista riistaa jonka saa ampua jota saa jahdata ja kiusata. Lastensuojeluviranomainen. Sosiaalipalvelutoimisto. Kela.



Annapa kätesi ja siihen leima niin valtio tarjoaa turvan - siltä itseltään. Mafia.



Valtiollinen laillinen mafia. Mitenkä voi olla laillinen? Koskapa mafiosot itse ovat maallisen lain luoneet ja päällemme naureskelevat tee mitä sanon ja luovuta elämäsi minulle muutoin en suojele sinua minulta itseltäni.



Demonilla on miljoona kättä. Kymmeniä miljoonia sormia. Käsi lyö ja toinen ilmestyy tarjoamaan laastaria. Kansaneläkelaitos maksaa silkkaa hyvyyttään asumistukea ylikansalliselle asunnontarjoajalle - ei sinulle. Saatanallinen verkko. Mutta minä olen tullut ja olen katkonut ja karistanut kiristävät solmut niskastani ja ilmoitan totuuden. Rakastakaa totuutta! Elämä on tässä ja nyt eikä eläkepäivissä. Niitä ei ikuna tule. Voithan jäädä ja odottaa katsoa saapuisivatkohan? Nuo ihanat päiväsi. Elosi kirkkaat aamut. Ne ovat siellä kyllä. Ovat. Ja ovat. Voin kertoa tämän ettet sitten kovinkaan pettyisi. Tule vain rakas mukaani, viileisiin tuuliin, iki-kuusten varjoihin, rakkauden siipien tuttuun huomaan, nuotio-tulen tanssin taikapiiriin.







                     

                                                                       3 LUKU



Uusi valtakunta on täällä. Se saartaa kaikkialta likaista kaupunkiasi, sinä valtio. Sinä peto. Minä seison voimallisena omalla maallani vaikka sanot että se ei ole omani. Maa jota jalkani tallaa on minun. Mitä teet sille? Minä olen kuningas. Sinun lakisi ei ole minun lakini. Lainlaatijat ja kirjaviisaat eli tyhmät ja hengessä kuolleet ovat luoneet elämän- ja todellisuuden-tukahuttamislainsäädännön ja järjestyspykälät joiden nojalla valhetta jyrätään ja kaikkea puhdasta elämää säteilevää kaunista liataan ja maahan hakataan.



Sinun kuollut lakisi ei ole minun lakini. Minun lakini on elävä laki. Minun lakini on kirjoitettu ylös kirjaan jota sinä et voi nähdä.



Ihmetyttääkö? Pelottaako? Tuskin sillä olet siksi kaukana ymmärrykseni tasoista että kiellät kaiken. Olen kuningas omalla maallani ja valtakuntani nimi on elävä ja iloitseva sydän, kaunis aamuni koitto, elämäni viheriöivä kevät. Ei maallisella laillasi, eduskunta ja sen jumi-järkiset, puolusteta ihmistä vaan vallassa-olijoita, valheen parasiitteja limaisia kiemurtelijoita jotka omaa eritettänsä vaan kaikkialle tahtovat tahrata.

Minua et likaa, olen oma herrani. Sinua valtio en kuuntele. Olet silmissäni saasta. Kuollut. Merkityksetön. Kimppuusi minä olen hyökännyt ja se on sinulle paha juttu. Painostava ilma olet sinä kaupunki ja tieltäsi pääni käännän raikkaaseen tuuleen. Likainen kaupunki kuule: seassasi on kansa. Pyhä kansa. He tietävät, tuntevat. He ovat todellisia lapsia. Ei tämä kansa ole Jerusalemissa vaan täällä Järvenpäässä. Mikkelissä. Rovaniemellä. Espoossa. Inarissa. Sonkajärvellä. Se on näkymätön kansa. Näkymätön sokealle - sinulle, valtio. Se on kansa joka ymmärtää ja näkee. Minun silmilläni he katsovat nuo kauniit ja ylväät ja sinun sortamasi ja vainoamasi. He löytävät rauhan, mutta sinä vapiset hamaan vääjäämättömään loppuusi asti.



Maallinen laki ja asetus on vessapaperini. Puolustusministerin naama tikkatauluni. Härän silmä. Toinen heti perään. Kaikki onnistuu kun kirkastaa kasvonsa ja näkee. Emme me ole kansalaisiasi me viisaat ja rakkaudelliset. Me olemme omia kansalaisiamme. Kuninkaita pyhällä maallamme. Hän joka elää ymmärryksestä on kuningas.



Taivaan valtakunta on nyt.



Aivan turhaa syödä papin tyrkyttämää ruumiin leipää ja juoda murhassa vuodatettu veri. Sairasta taikauskoa kaikki tyynni. Olet kirjoittanut lain että minut ja minun kansani tulee tuhota. Viisaus tulee tappaa. Tieto tulee ajaa kauas pois näkymättömiin. Totuus tulee vääntää valheeksi valhe totuudeksi. Mutta minkäs teet kun olen ulkopuolellasi? Olen usvaa jota miekallasi huidot. On pyhä kansa joka palaa Jerusalemiin. Vale. Juutalainen valittu kansa joka messiastaan odottaa. Vale. He ovat pappien heureka häivyttämään totuus. Kun totuus, joka on aina tietoisuudessa elävä, tahdotaan tuhota loihditaan esille maallinen kuva; "Juutalainen kansa" "Jeesus Jumalan poika" "Pyhä maa" ja korotetaan se. Sillä sitten ratsastetaan ja murhataan tarvittaessa ja esitellään tämä jumalamme tahtona.



Kuulkaa: minä kirjoitan näitä sanoja ja minun allani on pyhä maa. Minä olen valittu kansa. Minä olen messias ja kuningas jota odotettu on. Minä olen se. Odotus on päättynyt.

Iloisen sanoman kantaja - Johanneksen evankeliumi uuden ajan ihmiselle

   

                                         Iloisen sanoman kantaja

                                            5 Hengen kasvot ja ruumis

Sitten Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Hän tuli pylväskäytävien ympäröimälle lähteelle, jonka nimi on hebreankielellä Betesda. Siellä makasi paljon sairasta väkeä, rampoja, sokeita, näivetystautisia odottamassa veden kuohuntaa sillä uskottiin, että silloin astuu jumalan parantava enkeli lähteeseen ja veteen ensinnä ehtinyt paranee kokonaan. (5:1-3/SM)

Jeesus tuli pylväskäytävään ja pysähtyi erään miehen kohdalle. Tästä miehestä näki että oli ollut sairas pitkään. Jeesus tervehti miestä ja puhui: "Mies, mitä odotat?". Mies vastasi: "Odotan, jotta lähteen vesi kuohuisi ja ehtisin veteen ja paranisin. Näethän kuinka sairas olen, toivoni ja elämäniloni ovat mennyttä!". Jeesus istui miehen viereen ja sanoi: "Haluat siis elämän itsellesi? Sanon sinulle, että täältä et sitä löydä. Aina on joku vertyväjalkaisempi joka lihan itsekkyyttään syöksyy veteen ennen sinua. Eikä hänkään itselleen totista rauhaa ja iloa saata löytää. Ja vielä: täällä on niin paljon tautisia ettei lähteen vesikään liene aivan puhdasta aina? Kuuntele mies ja usko minua: parantaja-papit ovat näille ihmisparoille valehdelleet, että kuohuessaan vesi muuttuu pyhäksi ja parantaa. Lähde sinä täältä ja peseydy muualla, virtaavassa raikkaassa vedessä. Tulet heti tuntemaan virvoitusta verrattuna tähän paikkaan, jossa valheen ja alistumisen ja pelon henki painaa ihmistä kumaraan. Ja mikä on tärkeintä: vaikka ruumiisi olisikin raihnas ja sairas, sinä voit elää onnen elämää - täällä elosi vain lipuu surkeasti silmiesi editse. Mies, usko, että elämän henki on sinussa voimallisena kun kuulet sitä ja otat sen vastaan. Tämän sanan elämän korkein tietoisuus puhuu minussa nyt, ja sinä ymmärrät sen kun sydämelläsi kuuntelet. Sinussa itsessäsi on todellisuuden ymmärtämys, joka on sinun terveytesi, voimasi, viisautesi. Katso minua, mies, minä uskon hengen elämään ja tunnen sen itsessäni, ja niin voit sinäkin tehdä. Kerää vuoteesi ja lähde täältä sairauden pesästä ulos elämään, iloon ja vapauteen ja tulet huomaamaan, että kaikki taikausko ja turhan loitsu joka sinuun on ujutettu, tulee katoamaan ja elämisen halu virtaa sinuun!".  (5:4-8/SM)

Sairas mies keräsi tavaransa ja Jeesus auttoi häntä ulos. Mutta sattui olemaan sapatti, juutalaisten pyhä lepopäivä, ja pappi joka oli vastuussa lähteestä ja sairaista pysäytti heidät tylyin kasvoin ja sanoi: "Minne te menette? Nyt on lepopäivä eikä sairaiden sovi kuljeskella täältä pois". Siihen Jeesus vastasi yksintein: "Tämä mies tahtoo astua ulos elämään. Jo liian kauan on hän virunut täällä sairauden pesässä. Vai eikö täällä olekaan tarkoitus parata? Makailla vain sairaana ja toivottomana, mitä? Jokaisessa ihmisessä on alunpitäen tietoisuuden henki, joka henki on hänen elämänsä. Te täällä vain häivytätte tätä tuntoa ihmisistä omaa valta-asemaanne pysyttääksenne ja paisuttaaksenne! Kun henki puhuu ei ole sapattia eikä enää valheita, ei ihmissäädöksiä ei maallisia tapoja, sillä se, elävä totuus, on olemassa nyt ja tässä hetkessä - eikä muutoin saata ollakaan - ja puhuu ja koskettaa ihmistä milloin haluaa. Ja tämä mies tahtoo astua nyt elämään, valoon, istahtaa taivaiden valtakunnan valtaistuimelle, joka on hänessä itsessään, hänen sydämessään ja hänen tietoisuudessaan! Tällä hetkellä henki astuu lihan valheen ylitse ja se juuri onkin elämän älyn tahto ihmispoikaan, maalliseen ihmiseen nähden!". (5:9-26/SM)

Niin Jeesus ja mies menivät sairas-alueelta ulos ja vielä Jeesus puhui hänelle: "Sinähän uskot jumalaan ja hänen parantaviin enkeleihinsä? Kuule minua: sinä olet tämä jumala, johon uskot ja jota odotat. Sinä olet parantava taivaan enkeli, sinä olet tietoisuus joka käy yli lihan ja voi muuttaa halutessaan kaiken. Sinä päätät tahtosi voimasta minkäpälaisen elämän elät - iloitsetko vaiko vain surkuttelet! Tämä on se oppi, jonka henki minussa ilmoittaa. Sinussa ja minussa on elämän ymmärrys, meissä asustaa rakkauden kaikki-mahtinen voima! Jokainen ihminen saattaa elämänsä jokaisena hetkenlyömänä valita kulkeeko lihan luonnon vaiko hengen ymmärryksen - selkeästi ohjaavan oman tuntonsa - mukaisesti. Valitako kuolema vai elämä? Valitako pelko ja ahdistus vaiko ilo ja vapaus? Mieti tätä, hyvä mies, äläkä enää sairaslähteelle palaa". (5:27-32/SM)

Vielä sanoi Jeesus miehelle tästä erotessaan: "Älä sinä siis ota neuvoa vastaan ihmiseltä joka lihan viisaudella eli ymmärtämättömyydellä sinulle puhuu ja näin sinun oman sisällisen elämänymmärryksesi maahan tallaa. Muista, mitä Johannes sanoi: "Taivaan valtakunta on tullut ihmistä lähelle, tuntekaa ja tunnistakaa tämä hengen ymmärrys, sillä se on teidän elämänne, se olette te!". (5:33-35/SM)

Kun Jeesus tapasi seuraajiaan puhui hän heille: "Elämän henki on näkymätön, kuin tuuli, se vaikuttaa kaikkialla, mutta sen kasvoja ei voi nähdä. Hengen vaikutukset ovat sen kasvot ja ruumis - niinkuin tuulen kasvot ja ruumis näkyväisessä ainemaailmassa on heiluva lehti. Henki näyttää meille kasvonsa hyvässä ja luovassa teossa, ymmärryksentäyteisessä rakentavassa ajatuksessa ja aikomuksessa, sydämen tunnon kohoamisessa armollisuuden ja rakkaudellisuuden hehkuun. Elämän älyn kasvot ja ruumis ovat tämä elävä maailma, koko luomakunta, jota lihaan eli ihmisruumiiseen asettunut tietoisuus tahtoo edelleen-luoda ja -kaunistaa! Uskotteko luoviin, eläviin tekoihin kun näette niitä tapahtuvan...? miksette sitten uskoisi myöskin tietoisuuteen, maailmankaikkeudelliseen ajatukseen, joka tämän teon on vaikuttanut, liikkeelle saattanut! Uskotteko heiluvaan lehteen, kun näette sen heiluvan...? kyllä te siihen uskotte kun sen nähdä saatatte, mutta miksipä ette siis samalla uskoisi tuuleen, näkymättömään voimaan joka saattaa lehden heilumaan! Uskotteko alaspäin virtaavaan puroon...? kyllä uskotte, ja samalla on teidän myöskin uskominen vuoreen, jota ilman ei virtaavaa auringon rakastavasta teosta - elämän silmäniskusta kaikille luoduilleen - iloisena kimaltavaa puroa olisi syntynyt! Meidän on kertakaikkiaan hyljättävä sokea ihmisiin-uskomme, lihan luonnon - ohjautuneena ilman hengen älyä - luomaan keinomaailmaan elikä sanaksi virkaten harhatodellisuuteen uskominen ja iskettävä päättäväisesti ajatuksemme atrain totiseen elämän voimaan, kaikkialla-vaikutteiseen tietoisuuden henkeen!". (5:36-47/SM)

Ja Jeesus jatkoi ponnekkaasti huomattuaan joitakin oikeauskoisia tulleen myös häntä kuulemaan: "Jos oikeauskoiset ja juutalaiset kuulevat ja uskovat Aabrahamia, täytyy heidän huomata, että Aabraham todella havahtui lihan viettelyksestä, näki tuon tuhatpäisen ja -kasvoisen väkivaltaisen pedon edessään, pedon pappissukunsa itse-keksimine lakeineen ja käskyineen ja väärine elämänpalvelussäädöksineen. Ja jos he uskoisivat Moosesta, täytyisi heidän huomata, että Mooses käveli maan päällä taistellen tätä samaa petoa vastaan, petoa joka valtioksi itseänsä nimittää, ja itseään säästämättä kamppaili elämänsä ehtooseen saakka tietoisuutensa valomiekalla tuota elämän tosipoikia ja tyttäriä ahmivaa tuhokonetta vastaan!". (5:36-47/SM)