Ei Jeesus tullut parantamaan ja säälimään...

"Jos kyttyräselältä otetaan pois kyttyrä, samalla häneltä otetaan pois sielukin - näin kansa opettaa.

Ja jos sokealle annetaan näkökyky, silloin hän näkee maailmassa liikaa pahoja asioita ja kiroaa sen, joka paransi hänet.

Rammalle taas aiheuttaa eniten vahinkoa se, joka saa hänet kävelemään - sillä tuskin hän on alkanut kävellä kun hänen paheensa jo karkaavat hänen mukanaan. Näin kansa opettaa rammoista."  (Nietzsche; Näin puhui Zarathustra)


                                                          ***

Uskonnot ja papit sanovat, että Jeesus tuli parantamaan kaikki... 

Kaamea vale! 

Ei Jeesus tullut parantamaan vaan herättämään! 

Ei Jeesus tullut säälimään ihmisiä maan rakoon vaan kohottamaan!

Tätä hän meille huutaa tänäkin päivänä niin että korvat vinkuvat; "Herätkää elämään... eläkää sitä hengen elämää jota teidän kuuluu elää,

...ei lihanne ole teidän tosi elämänne vaan sisällinen sielunelämänne, omatuntonne ääni, se on teidän jumalallinen älynne, se on  TE."

Ja kun Jeesuksen sanoma, ilosanoma, kuullaan pappien ja uskontojen kieroilun ja vääräksivääntämisen keskeltä, saattaa kyttyräselkä huutaa: 

"Pois tieltäni te suoraselkäiset liperinhypistelijät, täältä tulee kyttyräselkä, elämännälkäinen taakankantaja, ylileveä kuljetus, ylpeä ihmisyydestään ja kompurasta käynnistään!"

...ja sokea huudahtaa: "Näin se on nähtävä! 

...ja rampa hoilottaa silmät kokemisenjanosta leimuten: "Näillä mennään...!"

Ei Jeesus tullut parantamaan vaan sanomaan: "Ota vuoteesi ja käy!

...lopeta ruikutus, ota vastuu omasta elämästäsi ja nouse pahnoiltasi elämään!"
 

Ei Jeesus ollut taikuri ja ilveilijä, kansan viihdyttäjä joka napsautteli sormiaan ja sai ihmisille kasvamaan jalkoja ja käsiä, Ei, - herra paratkoon kuinka typerä ajatuskin!!

Toki monet havahtuivat tätä taivaallista ilofanfaaria kuullessaan ja paranivat, huomasivat että eihän tässä mitään hätää ole, heittivät sääliproteesinsa olan yli ja astuivat elämään! 

...mutta näillä oli jo tahto parantumiseen, kaiken kattava elämännälkä, omasta takaa...

Jeesus vain muistutti totuudesta: "Teillä itsellänne, ihmiset, on kaikki voima, jumal'viisaus ja tieto ja urheus ja uljuus ja kauneus!! siis lopettakaa ruikuttaminen ja toinen toistenne kiusaaminen ja pappien pillin mukaan molittaminen!! 

...ja ylösnouskaa elämään, kirkastakaa jumalan poika itsessänne!!"

Nykyihmiselle...

Nykyihmiselle


Olen käynyt tulevaisuudessa, käynyt liian kaukana. 

Olen puhunut ja kirjoittanutkin siitä. 

Mutta kuinka yksinäistä siellä olikaan! 

Kauhu valtasi minut; silloin pakenin takaisin päin, kotiin päin - ja kiihtyvällä kiireellä: näin tulin luoksenne, te  n y k y a i k a i s e t, tulin  s i v i s t y k s e n   m a a h a n.

Ensimmäistä kertaa toin mukanani silmät nähdä teidät, toin terveen uteliaisuuden; toden totta, tulin kaipaus sydämessäni.

Mutta mitä minulle tapahtui? Niin pelokas kuin olinkin - minun oli pakko purskahtaa nauruun! Silmäni eivät olleet koskaan nähneet sellaista värien roiskuntaa!

Nauroin katketakseni, jalkani hytkyivät, samoin sydämeni: "Tämän on pakko olla kaikkien maalipurkkien kotimaa!" sanoin.Viisikymmentä maalitahraa kasvoissa ja raajoissa: niin te siinä istuitte, te nykyihmiset, t e k n o k r a t i s e t, 
d e m o k r a t i s e t, minun hämmästyksekseni.

Ja viisikymmentä peiliä ympärillänne kosiskellen ja kaiuttaen värileikkiänne! Totisesti, ette voisi käyttää parempaa naamiota, te nykyaikaiset, kuin omaa naamaanne! Kuka pystyisi teidät 
- t u n n i s t a m a a n !

Kirjoitettuna täyteen menneisyyden merkkejä, ja nämä merkitkin ylimaalattuina uusilla merkeillä: näin olette taitavasti piilottaneet itsenne kaikilta merkkien tulkitsijoilta! Ja jos teille annettaisiin tehdä ruumiintarkastus, kuka uskoisi, että teillä olisi edes koko ruumista! Näytätte siltä kuin teidät olisi leivottu kokoon väreistä ja yhteenliimatuista paperisuikaleista.

Kaikki aikakaudet ja kansat paistavat kirjavina suomujenne läpi; kaikki tavat ja uskot puhuvat kirjavina elkeittenne takaa. Jos joku repisi päältänne suomut ja peitot, maalit ja elkeet, jäljelle voisi jäädä juuri sen verran, että se pelästyttäisi varikset tiehensä. 

Todellakin, minä olen pelästynyt varis, joka on kerran nähnyt teidät alasti ja ilman maaleja: ja minä lensin tieheni, karkasin temppelistänne tukka pystyssä kun luurangot ympärilläni alkoivat lähennellä minua. 

Mieluummin paiskisin päivätöitä manalassa, entisaikojen varjojen seurassa! Jopa manalan asukit ovat pulskempia ja täyteläisempiä kuin te! Tämä, juuri tämä vääntää vatsaani ja puristaa sydäntäni, kun en voi sietää teitä sen enempää alasti kuin pukeissa, te nykyaikaiset!

Tulevaisuuden kaikki mahdollinen kaamea tuntemattomuus, ja mikä ikinä on saanut sinne edeltä eksyneet linnut tärisemään pelosta, on varmasti kodikkaampaa ja tutumpaa kuin teidän "todellisuutenne".

Sillä te puhutte näin: "Me olemme täydellisen todellisia, ilman uskoja ja taikauskoja". Näin te röyhistätte rintaanne - UH, vaikka teillä ei ole edes rintakehää! 

Totta vieköön, kuinka voisittekaan mihinkään uskoa, te tekonivelraajarikkoiset, kirjavatäpläiset! - te, jotka olette pystyyn jätettyjä julkisivuja ja toritauluja kaikesta mihin on koskaan uskottu!

Pelkkiä käveleviä uskonkaatajia ja ajatusten polvenmurskaajia te olette. E p ä u s k o t t a v i a - niin minä kutsun teitä, te niin sanotut todelliset!

Mielenne sisällä pölöttävät päällekkäin kaikki aikakaudet; ja kaikkien aikakausien unet ja pölötys ovat sentään olleet valvetilaanne todellisempia! 

Te olette puoliavoimia portteja, joiden luona haudankaivajat odottavat. Ja tämä on teidän todellisuuttanne: "Kaikki ansaitsee tuhoutua." Voi kuinka te seisotte siinä, te hedelmättömät, luisevine kylkiluinenne! Ja joku teistä on luultavasti tajunnut saman ihan itsekin. Ja tämä joku puhui: "Hmm... onkohan joku jumala salaa ottanut minusta jotakin nukkuessani? Tosiaan, riittävästi muotoillakseen siitä itselleen pienen naisen! Hämmästyttävää tämä kylkiluitteni vähäisyys!" Tällä lailla ovat monet nykyaikaiset puhuneet.

Totisesti, te saatte minut nauramaan, te nykyaikaiset! Ja varsinkin silloin kun itse olette itsestänne hämmästyksestä ällikällä! Ja voi minua, jos en pystyisi nauramaan hämmästyksellenne, vaan joutuisin juomaan alas kuppienne koko inhan litkun!

Niinpä aion ottaa teidät hieman kevyemmin, onhan minulla raskas kantamus; ja vähät minä välitän, tuskin huomaan, jos joitakin koppakuoriaisia ja sudenkorentoja laskeutuu viljalyhteelle selässäni! Totisesti, ei se tule siitä yhtään raskaammaksi! Eikä teistä nykyaikaisista tule minun suurta väsymystäni.

Voi, minne minun nyt pitäisi vielä kiivetä kaipuuni kanssa? Kaikilta vuorilta tähyilen isän- ja äidinmaita. Silti en ole löytänyt kotia mistään; olen sopeutumaton joka kaupungissa, lähdössä joka portilta.

Nämä n y k y a i k a i s e t, joiden luo sydämeni minut hiljattain ajoi, ovat minulle vieraita ja pelkkiä irvikuvia; ja minut on ajettu pois isän- ja äidinmaista. 

Sen takia rakastan enää vain  l a s t e n m a a t a n i, löytämätöntä maata kaukaisimmalla merellä: sitä kohti komennan purjeeni.

Lapsilleni haluan hyvittää sen, että olen isieni lapsi; ja kaikelle tulevaisuudelle olen hyvittämässä  t ä m ä n  nykyisyyden!

Näin puhui Zarathustra.

(Nietzsche: Näin puhui Zarathustra/S.M.) 

Queensryche; "Ota liekki ja varjele..."

...meille, jotka olemme tulleet tänne taistelemaan; joiden sielu roihuaa kaipauksesta elämään... 

...meille, joille totuuden miekka ei ole vain kuollut riimi - kuten noille oikeauskoisille - vaan jotka olemme tulleet siksi itsekseen; osaamme käytellä sitä ja käyttelemmekin, oman itsemme uhraten, hyvyyden ja oikeamielisyyden puolesta taistellen...

...meille, jotka kohotamme taisteluhuutomme yli tuon pauhaavan matelijoiden joukon - uskovaisten, elämän suurimpien vihollisten -, joka viattomin aikein ja hartain kasvoin on kontillaan verityönsä merkkipaalun edessä...

...meille, joiden ainoa ja korkein näky on korottaa ihminen siihen jumal'korkeuteensa -yli-ihmisyyteen- johon hän kuuluukin...

...meille; sinulle ja minulle, rakkaani:

Orkesteri; Queensryche, laulu; Take hold of the Flame (suom. lyrautus S. Mikkonen) 




                   Ota liekki ja varjele

                   Nyt varjot leikkii haudoillaan 
                   vaan jäivät vaeltamaan
                   unelmansa ylväät päälle maan,
                   ei yksikään voi meistä käydä näin
                   pimeyttä päin
                   ja salaisuutta suurinta paljastaa

                   varjele...

                   Jo meihin iskee tuo ukkosen voima
                   pimeyden viesti saapuu mukanaan;
                   vaiettu huuto, tuska ja nälkä
                   mut valo tää pelon yöstä häivyttää

                        Ota liekki ja varjele
                        usko vaan, älä vaikene
                        ota liekki ja mee
                        on elämä edessä
                        et mitään häviä

                   käy... ajan taakse ratsastain
                   käy... oman mieles syvyyteen
                   - ja sä meet
                   näe... valo aina löytää tien
                   tien... sinne missä sarastaa saa   
                   ...valo taas

                  Murra kahleesi nuo jotka estää
                  ja liekki vapauden loimuun lehahtaa
                  me osataan, nuoruus meidän on voima
                  uskotaan, kirkas liekkimme palaa saa...

                       Ota liekki ja varjele
                       usko vaan
                       älä vaikene
                       ota liekki ja mee
                       on elämä edessä
                       et mitään häviä

                             (Queensryche/S. Mikkonen)

 

Olen ylösnoussut...

        

                                    Ylösnoussut

                   Olen  y l ö s n o u s s u t; tänäkin aamuna...

               olen v a l a i s t u n u t; ylösnousemuksen  
               innoituksessa sytyttämäni kynttilän  
               liekin lepatuksesta...

               olen  l u n a s t a j a;  
               malttamattomana elämän ilokutsusta  
               tulen nauttineeksi pyhän  
               e h t o o l l i s e n  heti aamusta - 
               reissumies, meetwursti, kuppi kahvia...

               olen  l u n a s t e t t u; ruumis, liha, 
               veri, ovat  p e l a s t e t u t  tähän 
               päivään, ravitut  a i n a k a i k k i s e e n  e l ä m ä ä n  
               tänä elämäni ainoana elävänä hetkenä...

               tänään(kin) kannan  r i s t i n i; 
               laittamatta tikkua ristiin...

               n a u l i t s e n  itseni sänkyyn  o m  a  s t a  
               p u o l e s t a n i; lähetän haikean 
               ajatuksen luojalle: elämäni päivä, yksi 
               elämäni päivä - s e  o n  t ä y t e t t y! 

               maa järkkyy, verhot repeävät; 
               onnekseni en kuule kuorsaustani...

               kuolemanväsynyt, H e r r a  elämän 
               uuvuttama astuu läpi pimeyden maan...

               v i e r i t ä n  luomen silmäaukolta... 

               t y y n y l i i n a  jälkeen jää...
          

Peto(s) yhteiskunnassa...

  

Hyvät taistelutoverit..., no, kirjoituksen otsikointi kertonee paljon, joten itse asiaan:

                                                                                         

Leo Tolstoi on varmasti tunnetuimpia henkilöitä kautta historian, joka on paljastanut "pedon". 

Peto, josta Raamatussakin puhutaan, on muuri ympärillämme, ihmisen synnyttämä yhteiskuntajärjestys(”antikristuksen” hengen vaikutuksesta), jossa ahneus, pahuus, kaikkinainen sorto ja epäjärjestys ovat tiiliä, valhe muurilaastia. 

Pitemmittä höpinöittä lukekaamme seuraava ja pohdiskelkaamme ja etsikäämme pedon olemusta, pedon mieltä, tarkkailkaamme sivistynyttä yhteiskuntajärjestelmää ympärillämme, josko mekin omalla ymmärryksellämme, älymme kirkkaudella, erottelukyvyllämme, onnistuisimme paljastamaan sen suuren valheen, eksytyksen linnoituksen, jonka muurit näyttävät kaikkialla ympärillämme korkeuksiin kohoavan. 


Leo Tolstoi, Omatuntoja, ole hyvä! 



                                    Peto(s) yhteiskunnassa 

”Luulisi että sivistyksen leviäminen, matkustusmuotojen helpottuminen, eri kansoihin kuuluvien ihmisten tiiviimmät yhteydet painetun sanan levitessä sekä ennen muuta toisten kansojen taholta uhkaavan vaaran täydellinen kaikkoaminen olisivat tehneet patriotismin peto(ksen) yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi ja viimein tyystin mahdottomaksi. 

Mutta asia onkin niin, että juuri nuo yleisen ulkonaisen sivistyksen, helpottuneiden matkustusmuotojen ja kanssakäymisen sekä ennen muuta lehdistön välineet, jotka hallitukset ovat kaapanneet ja yhä enemmän kaappaavat käsiinsä, suovat niille nyt sellaisen mahdollisuuden herättää kansoissa vihamielisiä tunteita toisiaan kohtaan, että sen verran kuin on kasvanut patriotismin turhuuden ja vaarallisuuden ilmeisyys, saman verran on voimistunut myös hallitusten ja johtavien luokkien vaikutus kansaan patriotismin herättämiseksi. 
 

Eroa aikaisemman ja nykyisen välillä on vain siinä, että koska nykyään paljon suurempi määrä ihmisiä pääsee osallisiksi eduista, joita patriotismista ylimmille luokille koituu, myös paljon suurempi määrä ihmisiä osallistuu tuon merkillisen taikauskon levittämiseen ja ylläpitämiseen.  

Mitä vaikeampaa vallan säilyttäminen on, sitä suuremmalle määrälle ihmisiä hallitus valtaansa jakaa. 

Ennen valtaa käytteli vähäinen kourallinen hallitsijoita: keisarit,

kuninkaat, herttuat, heidän virkamiehensä ja sotilaat. Nykyään taas osallisiksi tuosta vallasta ja sen tuomista eduista ovat päässeet paitsi virkamiehet ja papisto myös kapitalistit – suuret ja jopa pienemmätkin – ja maanomistajat ja pankkiirit ja parlamenttien jäsenet ja opettajat ja maaseudun viranhaltijat ja tiedemiehet ja jopa taiteilijatkin ja erityisesti kirjailijat, lehtimiehet. 

Ja kaikki nuo ihmiset levittävät tietoisesti tai tiedostamattaan patriotismin peto(sta), joka on heille välttämätön heidän edullisen asemansa säilyttämiseksi. Ja sen ansiosta, että peto(ksen) välineet ovat käyneet vahvemmiksi ja että nyt yhä suurempi määrä ihmisiä ottaa siihen osaa, peto(sta) harjoitetaan niin menestyksekkäästi, että huolimatta pettämisen vaikeutumisesta kansan petetyksi tulemisen aste on sama kuin aikaisemmin. 
 

Sata vuotta sitten lukutaidoton kansa, jolla ei ollut vähäisintäkään aavistusta siitä, ketkä muodostivat sen hallituksen tai mitä kansoja sen ympärillä eli, totteli sokeasti paikallisia virkamiehiä ja aatelisia, joiden orjuudessa se oli. Ja hallituksen tarvitsi vain rahan voimalla ja palkitsemalla pitää nuo virkamiehet ja aateliset vallassaan, niin kansa teki nöyrästi kaiken, mitä siltä vaadittiin.

Nykyään taas, kun kansa enimmäkseen jo osaa lukea ja on enemmän tai vähemmän selvillä siitä, keistä sen hallitus koostuu ja mitkä kansat sitä ympäröivät, ja kun kanssaihmiset alituiseen ja vaivattomasti liikkuvat paikasta toiseen ja tuovat tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei pelkkä hallitusten käskyjen täyttämisen vaatiminen enää riitäkään. On lisäksi hämärrettävä oikeutetut käsitykset, joita kansalla elämästä on, ja teroitettava kansalle sille vieraita käsityksiä sen elämän olosuhteista sekä toisten kansojen asennoitumisesta siihen.

Ja niinpä painetun sanan leviämisen, lukutaidon ja yhteyksien helppouden ansoista hallitukset, joilla on agentteja kaikkialla, ukaaseilla, kirkkosaarnoilla, koulun ja lehdistön avulla iskostavat kansaan äärimmäisen villejä ja nurinkurisia käsityksiä sen eduista, kansojen välisistä suhteista, kansojen ominaisuuksista ja aikeista, ja kansa joka on niin työtaakan painama, ettei sillä ole aikaa eikä mahdollisuutta ymmärtää sille tyrkytettyjen käsitysten merkitystä eikä tarkistaa niiden sekä sille sen oman edun nimessä esitettyjen vaatimusten oikeudenmukaisuutta, alistuu niihin nöyrästi.

Niihin kanssaihmisiin taas, jotka vapautuvat lakkaamattomasta työnteosta ja hankkivat sivistystä (totuuden tietoa. S.M. huom.) ja joiden luulisi voivan ymmärtää heihin kohdistetun peto(ksen), suunnatan semmoinen tehostettu uhkailemisien, lahjonnan ja hallitusten hypnotisoinnin vaikutus, että he miltei poikkeuksetta heti siirtyvät hallitusten puolelle, asettuvat edullisiin ja hyvin palkattuihin virkoihin - opettajiksi, papeiksi, upseereiksi ja virkamiehiksi – ja ryhtyvät heidän veljiään turmelevan peto(ksen) levittäjiksi. Aivan kuin koulutukseen johtavalla ovella olisi verkko (kts. Habakuk 1:15,16), johon vääjäämättömästi joutuvat kaikki, jotka keinolla tai toisella astuvat työllä raskautetun kansan joukosta.

Aluksi kun tämän peto(ksen) koko julmuuden oivaltaa, kohoaa pakostakin suuttumus niitä kohtaan, jotka henkilökohtaisten, itsekkäiden ja turhamaisten etujensa takia harjoittavat tuota julmaa, ei vain ihmisten ruumista vaan myös (ennen kaikkea tänä aikana, 2000-luvulla. S.M. huom.) heidän sieluaan tuhoavaa peto(sta), ja tekee mieli paljastaa nuo julmat pettäjät. Mutta peto(sta) harjoittavat eivät petäkään siksi, että haluavat pettää, vaan siksi, että he eivät juuri voi menetellä toisin. 

Eivätkä he petä machiavellimaisesti, eivät tietoisina harjoittamastaan peto(ksesta) vaan enimmäkseen naiivin vakuuttuneina siitä, että he tekevät jotakin hyvää ja ylevää, jota käsitystä kaikkien ympärillä olevien myötätunto ja hyväksyntä alinomaa tukee (pohtikaamme Jeesuksen sanoja: kaikkea ihmiskiitosta tulee välttää, sekä kolmas käsky ; älä vanno. S.M. huom.). Tosin he hämärästi aavistaen, että tuohon peto(kseen) perustuu heidän valtansa ja edullinen asemansa, väkisinkin kulkevat sitä kohti, mutta he eivät toimi siksi, että haluaisivat pettää kansaa, vaan siksi, että luulevat tekemäänsä työtä kansalle edulliseksi.

Näin keisarit ja kuninkaat ministereineen kruunajaisissaan ja manöövereissaan ja katselmuksissaan ja toistensa luona vieraillessaan, kun he pynttäytyvät erilaisiin univormuihin ja matkustelevat paikasta toiseen ja naama vakavana neuvottelevat keskenään siitä, miten rakentaa rauhaa muka vihamielisten kansojen välille (joiden mieleenkään ei tulisi sotia keskenään), ovat aivan vakuuttuneita siitä, että kaikki heidän tekemänsä on erittäin järkevää ja hyödyllistä.

Täsmälleen samalla tavalla kaikki univormussaan pikku nauhoineen ja risteineen koreilevat ministerit, diplomaatit ja kaikenlaiset virkamiehet, jotka huolestuneina kirjoittelevat hienolle numeroidulle paperille epäselviä, sekavia, turhia ilmoituksiaan, tiedoksiantojaan, määräyksiään ja projektejaan, ovat aivan varmoja siitä, että ilman tuota heidän toimintaansa kansojen koko elämä pysähtyisi tai tärveltyisi.

Ja aivan yhtä lailla naurettaviin asuihin sonnustautuneet sotilaat, jotka vakavissaan pohdiskelevat, millaisilla pyssyillä tai tykeillä on paras tappaa ihmisiä, ovat aivan varmoja siitä, että heidän manööverinsa ja katselmuksensa ovat kansalle kaikkein tärkeimpiä ja tarpeellisimpia asioita. 

 

Samasta ovat vakuuttuneita myös patriotismia saarnaavat papit, lehtimiehet ja isänmaallisten runojen ja oppikirjojen laatijat, jotka saavat työstään kelpo palkkion. Työnsä siunauksellisuutta eivät liioin epäile ranskalais-venäläisten juhlallisuuksien kaltaisten tilaisuuksien järjestäjät, jotka vilpittömästi heltyvät isänmaallisia puheitaan pitäessään ja maljoja kohotellessaan. 

Kaikki nuo ihmiset tekevät tekemäänsä tiedostamattomasti, siksi että se on heille välttämätöntä, koska koko heidän elämänsä on rakennettu tuolle peto(kselle), ja siksi että he eivät osaa tehdä mitään muuta, ja samalla kaikki nuo teot herättävät myötätuntoa ja hyväksyntää niiden ihmisten piirissä, joiden joukossa ne tehdään. Paitsi että he – toisiinsa sidoksissa olevat – itse hyväksyvät toistensa teot ja toiminnan ja puolustelevat niitä – keisarit ja kuninkaat sotilaiden - sotilaat, virkamiehet ja papit keisareiden ja kuninkaiden ja toistensa – myös kansanjoukko, pääasiassa kaupunkilaiset, jotka eivät näe noiden kaikkien ihmisten tekemässä mitään mieltä, tahtomattaan antaa sille poikkeuksellisen, milteipä yliluonnollisen merkityksen. 

Väkijoukko näkee esimerkiksi, että pystytetään riemukaaria, että ihmiset sonnustautuvat kruunuihin ja univormuihin ja kasukkoihin, että järjestetään ilotulituksia, ammutaan tykeillä, soitetaan kirkonkelloja, että rykmentit marssivat musiikin tahdissa, että papereita ja sähkeitä sinkoilee, että lähettejä viilettää paikasta toiseen ja että merkillisiin asuihin sonnustautuneet huolestuneen näköiset miehet siirtyvät paikasta toiseen ja puhelevat ja kirjoittavat jotakin jne. 

Ja niin joukko, joka ei pysty toteamaan, että kaikki se tapahtuu (niinkuin todellisuudessa on asian laita) aivan turhaan, sisällyttää kaikkeen tuohon erikoisen, salaperäisen ja tähdellisen merkityksen ja tervehtii noita ilmiöitä riemun huudoilla tai kunnioittavalla vaitiololla. Ja samalla nuo kansanjoukon välin riemun ja aina kunnioituksen ilmaukset entisestään lisäävät kaikkien noiden typeryyksien tekijöiden varmuutta.”

Ylösnouseminen ihmisyyteen...

Rakkaat sisaret ja veljet!

Ylösnouskaamme ihmisyyteen, tässä ja nyt, tänä päivänä, näissä ihanissa kehoissa eläessämme!

Olkoot nämä seuraavat lauseet ajatustemme astinlautana ja ymmärryksemme ylentäjänä!

Nietzsche: "Näin puhui Zarathustra", ole hyvä:



"Tietoisesti ruumis puhdistuu;

tietoon pohjautuvalla yrittämisellä se ylentyy;

tiedon etsijässä pyhittyvät kaikki vaistot;

ylentyneen sielu kasvaa iloiseksi.

On olemassa tuhansia polkuja, joita ei ole vielä kuljettu; on tuhansia terveyden muotoja ja elämän salasaaria.

Ihminen ja ihmisen maailma ovat edelleen ehtymättömiä ja tutkimattomia.

Herätkää ja kuunnelkaa, te yksinäiset!

Tulevaisuudesta saapuu tuulia huomaamattomin siiveniskuin; ja hyvät uutiset tavoittavat tarkat korvat.

Te tämän päivän yksinäiset, te yhteiskunnasta vieraantuneet, eräänä päivänä teistä tulee kansa: teistä, jotka olette valinneet  
i t s e n n e, kasvaa valittu kansa - ja siitä yli-ihminen. 

Toden totta, maailmasta tulee vielä toipumisen tyyssija!

Ja ilmassa leijuu jo uusi tuoksu siitä kertoen, terveyttä tuoden  - uutta toivoa tuoden!"

Kolme muodonmuutosta...

Tämä on sinulle, rakkaani - kaunis sielu, rohkea sydän, oma rakkaani!

Olen saanut onnen katsella  m u o d o n m u u t o s t a s i, ja ylpeänä ja sydän jännityksestä väristen olen sitä aivan siinä vieressäsi, tukien minkä ehkä olen pystynyt, seurannut. 

Toivon, että jonakin päivänä luet tämän kirjoituksen, jonka lainaan Nietzscheltä, sillä itse en tätä asiaa taida paremmin sanoiksi saatella.


 Zarathustran puheet

Kolmesta muodonmuutoksesta


Määrittelen teille kolme muodonmuutosta hengelle; kun hengestä tulee kameli, kamelista leijona ja lopulta leijonasta lapsi.

Paljon painavaa on hengelle - vahvalle, kantavalle hengelle, jossa asustaa kunnioitus. Sen vahvuus vaatii painavaa ja painavinta.
Mikä on painavaa? Näin kysyy kantava henki; se polvistuu kuin kameli ja haluaa tulla hyvin kuormatuksi.
Mikä on painavinta, te sankarit? kysyy kantava henki, voisin ottaa sen taakakseni ja iloita vahvuudestani.

Eikö painavaa ole tämä: nöyrtyä loukatakseen ylpeyttään?
Antaa typeryytensä loistaa pilkatakseen viisauttaan?

Vai onko se tämä: jättää yhteinen hyvä, kun se juhlii voittoaan? 
Kiivetä vuorenhuipulle kiusatakseen kiusaajaa?

Vai onko se tämä: elää tiedon tammenterhoilla ja ruoholla, nähdä totuuden vuoksi sielun nälkää?

Vai onko se tämä: olla sairas ja ajaa lohduttajat kotiinsa sekä hieroa ystävyyttä kuurojen kanssa, jotka eivät koskaan kuule sitä, mitä pitäisi?

Vai onko se tämä: kahlata likavedessä, kun se on totuuden vesi, säikkymättä kylmiä sammakoita ja kuumia rupikonnia? 

Vai onko se tämä: rakastaa niitä, jotka halveksivat takaisin, ja ojentaa käsi kohti kummitusta, kun se haluaa pelotella vastaan?

Kaiken tämän painavimman ottaa kantava henki taakakseen; niin kuin kameli, joka kuormattuna kiirehtii erämaahan, sekin kiirehtii omaan erämaahansa.

Mutta autioimmassa erämaassa tapahtuu toinen muodonmuutos. Täällä hengestä tulee leijona, se tahtoo vangita vapautensa ja olla valtiaana omassa erämaassaan. 
Se etsii itselleen viimeisen valtiaansa täältä: se tahtoo joutua vihoihin tämän ja viimeisen jumalansa kanssa. Se tahtoo painia voitosta suuren lohikäärmeen kanssa.

Mikä on se suuri lohikäärme, jota henki ei enää haluaisi kutsua valtiaaksi ja jumalaksi? Suuri lohikäärme on nimeltään  "s i n u n  p i t ä ä". Mutta leijonan henki sanoo  
"m i n ä   t a h d o n".

"Sinun pitää" vaanii sen tiellä kultaa välkehtivänä, suomuisena petona, ja sen jokaisesta suomusta välkkyy kultaisena "sinun pitää!"
Näistä suomuista välkkyy tuhatvuotisia arvoja ja tämä lohikäärmeistä mahtavin puhuu näin: "Olevaisten arvot - ne välkkyvät minusta. Kaikki arvot on jo luotu, ja luodut arvot - ne ovat  m i n ä. Totisesti, enää ei pidä olla "m i n ä  t a h d o n"!"

Näin lohikäärme puhuu.

Veljeni, mihin henki tarvitsee leijonaa? Miksi kuormattava eläin, vaatimaton ja kunnioittava, ei riitä?
 L u o m a a n  u u s i a  a r v o j a - siihen leijonakaan ei pysty; mutta luomaan itselleen  
v a p a u t t a  u u d e n  l u o m i s t a  v a r t e n - siihen leijonan mahti pystyy. Luomaan itselleen vapauden ja myös pyhän E i n velvollisuudelle - veljeni, siihen leijonaa tarvitaan.
 Ottamaan itselleen vapauden  u u s i i n  a r v o i h i n - se on kantavalle ja kunnioittavalle hengelle pelottavinta ottamista. Se on todellista ryöväämistä ja ryöväävän petoeläimen työtä. 

Kerran henki rakasti tuota "sinun pitää" -lohikäärmettä kuin pyhintään: nyt hengen täytyy löytää harhakuvitelmia ja mielivaltaa pyhimmästäänkin, jotta se voisi ryövätä vapauden rakkaudeltaan- tähän ryöväämiseen se tarvitsee leijonaa.

Mutta sanokaahan, veljeni, miten lapsi pystyy sellaiseen, mihin edes leijona ei pysty? Miksi ryöväävän leijonan pitää tulle vielä lapseksikin?

Lapsi on viattomuus ja unohdus, uusi alku, leikki, itsestään rullaava pyörä, ensiliike, pyhä  k y l l ä -sanominen.
Niin, veljeni, luovuuden leikkiin tarvitaan pyhää  k y l l ä -sanomista: henki haluaa nyt  
O M A N  tahtonsa, maailman menettänyt voittaa nyt  O M A N  maailmansa. 

Olen määritellyt teille kolme muodonmuutosta hengelle: kun hengestä tulee kameli, kamelista leijona ja lopulta leijonasta lapsi.

Näin puhui Zarathustra. Noihin aikoihin hän oleskeli kaupungissa, joka tunnettiin nimellä Kirjava lehmä.

(Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra)    

Stratovarius: Just Carry On/Siis uskalla vaan...

Vanha taakse jää... 

sen täytyy, koska tosi elämä on sen jatkuvassa itsensä uudistamisessa.

Olkaapa hyvät, rakkaat ihmiset; suomenkieliset lyrautukset Stratovariuksen laulusta "Just carry on".



                                             Siis uskalla vaan

                                             Lepoa ei suonut
                                             nuo vierivät vuodet
                                             liikaa kai oli kuormaa kärryissäs

                                             Ken vois tietää taakkasi
                                             nostaa maasta aisasi
                                             ja sanoa: nyt matka jatkuu taas...

                                             Et yksin oo
                                             katsees valoon voit nostaa
                                             varjoista riemun paloon,
                                             on voima alusta aikojen sun ollut,
                                             usko, vierelläsi oon

                                             Siis jatka vaan kulkua
                                             eivät nuo muut voi sua kauempaa hidastaa 
                                             jatka vaan
                                             saavuttaa saat kerran sen
                                             - vapauden, runsauden, riemun ja rakkauden kaiken...
                                             elon tarkoituksen

                                                  ...siis uskalla vaan...
                                                  ...siis uskalla vaan... 

                                             Siis jatka vaan kulkua
                                             eivät nuo muut voi sua kauempaa hidastaa 
                                             jatka vaan
                                             saavuttaa saat juuri sen - vapauden

                                             Siis uskalla astua uudelle tielle 
                                             päällystetty on se kullalla
                                             jatka vaan
                                             saavuttaa saat juuri sen
                                             - totuuden, runsauden, riemun ja rakkauden kaiken...
                                             elon tarkoituksen

                                                  ...siis uskalla vaan...
                                                  ...siis uskalla vaan...
                                 
                                                             (Timo Kotipelto. Suom. sanat S.Mikkonen)