tiistai 19. tammikuuta 2016

Olen ylösnoussut...

        

                                    Ylösnoussut

                   Olen  y l ö s n o u s s u t; tänäkin aamuna...

               olen v a l a i s t u n u t; ylösnousemuksen  
               innoituksessa sytyttämäni kynttilän  
               liekin lepatuksesta...

               olen  l u n a s t a j a;  
               malttamattomana elämän ilokutsusta  
               tulen nauttineeksi pyhän  
               e h t o o l l i s e n  heti aamusta - 
               reissumies, meetwursti, kuppi kahvia...

               olen  l u n a s t e t t u; ruumis, liha, 
               veri, ovat  p e l a s t e t u t  tähän 
               päivään, ravitut  a i n a k a i k k i s e e n  e l ä m ä ä n  
               tänä elämäni ainoana elävänä hetkenä...

               tänään(kin) kannan  r i s t i n i; 
               laittamatta tikkua ristiin...

               n a u l i t s e n  itseni sänkyyn  o m  a  s t a  
               p u o l e s t a n i; lähetän haikean 
               ajatuksen luojalle: elämäni päivä, yksi 
               elämäni päivä - s e  o n  t ä y t e t t y! 

               maa järkkyy, verhot repeävät; 
               onnekseni en kuule kuorsaustani...

               kuolemanväsynyt, H e r r a  elämän 

               uuvuttama astuu läpi pimeyden maan...

               v i e r i t ä n  luomen silmäaukolta... 

               t y y n y l i i n a  jälkeen jää...
          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti