Peto(s) yhteiskunnassa...

  

Hyvät taistelutoverit..., no, kirjoituksen otsikointi kertonee paljon, joten itse asiaan:

                                                                                         

Leo Tolstoi on varmasti tunnetuimpia henkilöitä kautta historian, joka on paljastanut "pedon". 

Peto, josta Raamatussakin puhutaan, on muuri ympärillämme, ihmisen synnyttämä yhteiskuntajärjestys(”antikristuksen” hengen vaikutuksesta), jossa ahneus, pahuus, kaikkinainen sorto ja epäjärjestys ovat tiiliä, valhe muurilaastia. 

Pitemmittä höpinöittä lukekaamme seuraava ja pohdiskelkaamme ja etsikäämme pedon olemusta, pedon mieltä, tarkkailkaamme sivistynyttä yhteiskuntajärjestelmää ympärillämme, josko mekin omalla ymmärryksellämme, älymme kirkkaudella, erottelukyvyllämme, onnistuisimme paljastamaan sen suuren valheen, eksytyksen linnoituksen, jonka muurit näyttävät kaikkialla ympärillämme korkeuksiin kohoavan. 


Leo Tolstoi, Omatuntoja, ole hyvä! 



                                    Peto(s) yhteiskunnassa 

”Luulisi että sivistyksen leviäminen, matkustusmuotojen helpottuminen, eri kansoihin kuuluvien ihmisten tiiviimmät yhteydet painetun sanan levitessä sekä ennen muuta toisten kansojen taholta uhkaavan vaaran täydellinen kaikkoaminen olisivat tehneet patriotismin peto(ksen) yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi ja viimein tyystin mahdottomaksi. 

Mutta asia onkin niin, että juuri nuo yleisen ulkonaisen sivistyksen, helpottuneiden matkustusmuotojen ja kanssakäymisen sekä ennen muuta lehdistön välineet, jotka hallitukset ovat kaapanneet ja yhä enemmän kaappaavat käsiinsä, suovat niille nyt sellaisen mahdollisuuden herättää kansoissa vihamielisiä tunteita toisiaan kohtaan, että sen verran kuin on kasvanut patriotismin turhuuden ja vaarallisuuden ilmeisyys, saman verran on voimistunut myös hallitusten ja johtavien luokkien vaikutus kansaan patriotismin herättämiseksi. 
 

Eroa aikaisemman ja nykyisen välillä on vain siinä, että koska nykyään paljon suurempi määrä ihmisiä pääsee osallisiksi eduista, joita patriotismista ylimmille luokille koituu, myös paljon suurempi määrä ihmisiä osallistuu tuon merkillisen taikauskon levittämiseen ja ylläpitämiseen.  

Mitä vaikeampaa vallan säilyttäminen on, sitä suuremmalle määrälle ihmisiä hallitus valtaansa jakaa. 

Ennen valtaa käytteli vähäinen kourallinen hallitsijoita: keisarit,

kuninkaat, herttuat, heidän virkamiehensä ja sotilaat. Nykyään taas osallisiksi tuosta vallasta ja sen tuomista eduista ovat päässeet paitsi virkamiehet ja papisto myös kapitalistit – suuret ja jopa pienemmätkin – ja maanomistajat ja pankkiirit ja parlamenttien jäsenet ja opettajat ja maaseudun viranhaltijat ja tiedemiehet ja jopa taiteilijatkin ja erityisesti kirjailijat, lehtimiehet. 

Ja kaikki nuo ihmiset levittävät tietoisesti tai tiedostamattaan patriotismin peto(sta), joka on heille välttämätön heidän edullisen asemansa säilyttämiseksi. Ja sen ansiosta, että peto(ksen) välineet ovat käyneet vahvemmiksi ja että nyt yhä suurempi määrä ihmisiä ottaa siihen osaa, peto(sta) harjoitetaan niin menestyksekkäästi, että huolimatta pettämisen vaikeutumisesta kansan petetyksi tulemisen aste on sama kuin aikaisemmin. 
 

Sata vuotta sitten lukutaidoton kansa, jolla ei ollut vähäisintäkään aavistusta siitä, ketkä muodostivat sen hallituksen tai mitä kansoja sen ympärillä eli, totteli sokeasti paikallisia virkamiehiä ja aatelisia, joiden orjuudessa se oli. Ja hallituksen tarvitsi vain rahan voimalla ja palkitsemalla pitää nuo virkamiehet ja aateliset vallassaan, niin kansa teki nöyrästi kaiken, mitä siltä vaadittiin.

Nykyään taas, kun kansa enimmäkseen jo osaa lukea ja on enemmän tai vähemmän selvillä siitä, keistä sen hallitus koostuu ja mitkä kansat sitä ympäröivät, ja kun kanssaihmiset alituiseen ja vaivattomasti liikkuvat paikasta toiseen ja tuovat tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei pelkkä hallitusten käskyjen täyttämisen vaatiminen enää riitäkään. On lisäksi hämärrettävä oikeutetut käsitykset, joita kansalla elämästä on, ja teroitettava kansalle sille vieraita käsityksiä sen elämän olosuhteista sekä toisten kansojen asennoitumisesta siihen.

Ja niinpä painetun sanan leviämisen, lukutaidon ja yhteyksien helppouden ansoista hallitukset, joilla on agentteja kaikkialla, ukaaseilla, kirkkosaarnoilla, koulun ja lehdistön avulla iskostavat kansaan äärimmäisen villejä ja nurinkurisia käsityksiä sen eduista, kansojen välisistä suhteista, kansojen ominaisuuksista ja aikeista, ja kansa joka on niin työtaakan painama, ettei sillä ole aikaa eikä mahdollisuutta ymmärtää sille tyrkytettyjen käsitysten merkitystä eikä tarkistaa niiden sekä sille sen oman edun nimessä esitettyjen vaatimusten oikeudenmukaisuutta, alistuu niihin nöyrästi.

Niihin kanssaihmisiin taas, jotka vapautuvat lakkaamattomasta työnteosta ja hankkivat sivistystä (totuuden tietoa. S.M. huom.) ja joiden luulisi voivan ymmärtää heihin kohdistetun peto(ksen), suunnatan semmoinen tehostettu uhkailemisien, lahjonnan ja hallitusten hypnotisoinnin vaikutus, että he miltei poikkeuksetta heti siirtyvät hallitusten puolelle, asettuvat edullisiin ja hyvin palkattuihin virkoihin - opettajiksi, papeiksi, upseereiksi ja virkamiehiksi – ja ryhtyvät heidän veljiään turmelevan peto(ksen) levittäjiksi. Aivan kuin koulutukseen johtavalla ovella olisi verkko (kts. Habakuk 1:15,16), johon vääjäämättömästi joutuvat kaikki, jotka keinolla tai toisella astuvat työllä raskautetun kansan joukosta.

Aluksi kun tämän peto(ksen) koko julmuuden oivaltaa, kohoaa pakostakin suuttumus niitä kohtaan, jotka henkilökohtaisten, itsekkäiden ja turhamaisten etujensa takia harjoittavat tuota julmaa, ei vain ihmisten ruumista vaan myös (ennen kaikkea tänä aikana, 2000-luvulla. S.M. huom.) heidän sieluaan tuhoavaa peto(sta), ja tekee mieli paljastaa nuo julmat pettäjät. Mutta peto(sta) harjoittavat eivät petäkään siksi, että haluavat pettää, vaan siksi, että he eivät juuri voi menetellä toisin. 

Eivätkä he petä machiavellimaisesti, eivät tietoisina harjoittamastaan peto(ksesta) vaan enimmäkseen naiivin vakuuttuneina siitä, että he tekevät jotakin hyvää ja ylevää, jota käsitystä kaikkien ympärillä olevien myötätunto ja hyväksyntä alinomaa tukee (pohtikaamme Jeesuksen sanoja: kaikkea ihmiskiitosta tulee välttää, sekä kolmas käsky ; älä vanno. S.M. huom.). Tosin he hämärästi aavistaen, että tuohon peto(kseen) perustuu heidän valtansa ja edullinen asemansa, väkisinkin kulkevat sitä kohti, mutta he eivät toimi siksi, että haluaisivat pettää kansaa, vaan siksi, että luulevat tekemäänsä työtä kansalle edulliseksi.

Näin keisarit ja kuninkaat ministereineen kruunajaisissaan ja manöövereissaan ja katselmuksissaan ja toistensa luona vieraillessaan, kun he pynttäytyvät erilaisiin univormuihin ja matkustelevat paikasta toiseen ja naama vakavana neuvottelevat keskenään siitä, miten rakentaa rauhaa muka vihamielisten kansojen välille (joiden mieleenkään ei tulisi sotia keskenään), ovat aivan vakuuttuneita siitä, että kaikki heidän tekemänsä on erittäin järkevää ja hyödyllistä.

Täsmälleen samalla tavalla kaikki univormussaan pikku nauhoineen ja risteineen koreilevat ministerit, diplomaatit ja kaikenlaiset virkamiehet, jotka huolestuneina kirjoittelevat hienolle numeroidulle paperille epäselviä, sekavia, turhia ilmoituksiaan, tiedoksiantojaan, määräyksiään ja projektejaan, ovat aivan varmoja siitä, että ilman tuota heidän toimintaansa kansojen koko elämä pysähtyisi tai tärveltyisi.

Ja aivan yhtä lailla naurettaviin asuihin sonnustautuneet sotilaat, jotka vakavissaan pohdiskelevat, millaisilla pyssyillä tai tykeillä on paras tappaa ihmisiä, ovat aivan varmoja siitä, että heidän manööverinsa ja katselmuksensa ovat kansalle kaikkein tärkeimpiä ja tarpeellisimpia asioita. 

 

Samasta ovat vakuuttuneita myös patriotismia saarnaavat papit, lehtimiehet ja isänmaallisten runojen ja oppikirjojen laatijat, jotka saavat työstään kelpo palkkion. Työnsä siunauksellisuutta eivät liioin epäile ranskalais-venäläisten juhlallisuuksien kaltaisten tilaisuuksien järjestäjät, jotka vilpittömästi heltyvät isänmaallisia puheitaan pitäessään ja maljoja kohotellessaan. 

Kaikki nuo ihmiset tekevät tekemäänsä tiedostamattomasti, siksi että se on heille välttämätöntä, koska koko heidän elämänsä on rakennettu tuolle peto(kselle), ja siksi että he eivät osaa tehdä mitään muuta, ja samalla kaikki nuo teot herättävät myötätuntoa ja hyväksyntää niiden ihmisten piirissä, joiden joukossa ne tehdään. Paitsi että he – toisiinsa sidoksissa olevat – itse hyväksyvät toistensa teot ja toiminnan ja puolustelevat niitä – keisarit ja kuninkaat sotilaiden - sotilaat, virkamiehet ja papit keisareiden ja kuninkaiden ja toistensa – myös kansanjoukko, pääasiassa kaupunkilaiset, jotka eivät näe noiden kaikkien ihmisten tekemässä mitään mieltä, tahtomattaan antaa sille poikkeuksellisen, milteipä yliluonnollisen merkityksen. 

Väkijoukko näkee esimerkiksi, että pystytetään riemukaaria, että ihmiset sonnustautuvat kruunuihin ja univormuihin ja kasukkoihin, että järjestetään ilotulituksia, ammutaan tykeillä, soitetaan kirkonkelloja, että rykmentit marssivat musiikin tahdissa, että papereita ja sähkeitä sinkoilee, että lähettejä viilettää paikasta toiseen ja että merkillisiin asuihin sonnustautuneet huolestuneen näköiset miehet siirtyvät paikasta toiseen ja puhelevat ja kirjoittavat jotakin jne. 

Ja niin joukko, joka ei pysty toteamaan, että kaikki se tapahtuu (niinkuin todellisuudessa on asian laita) aivan turhaan, sisällyttää kaikkeen tuohon erikoisen, salaperäisen ja tähdellisen merkityksen ja tervehtii noita ilmiöitä riemun huudoilla tai kunnioittavalla vaitiololla. Ja samalla nuo kansanjoukon välin riemun ja aina kunnioituksen ilmaukset entisestään lisäävät kaikkien noiden typeryyksien tekijöiden varmuutta.”