Iloisen sanoman kantaja
5 Hengen kasvot ja ruumis
Sitten Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Hän tuli pylväskäytävien
ympäröimälle lähteelle, jonka nimi on hebreankielellä Betesda. Siellä makasi
paljon sairasta väkeä, rampoja, sokeita, näivetystautisia odottamassa veden
kuohuntaa sillä uskottiin, että silloin astuu jumalan parantava enkeli
lähteeseen ja veteen ensinnä ehtinyt paranee kokonaan. (5:1-3/SM)
Jeesus tuli pylväskäytävään ja pysähtyi erään miehen kohdalle. Tästä miehestä näki että oli ollut sairas pitkään. Jeesus tervehti miestä ja puhui: "Mies, mitä odotat?". Mies vastasi: "Odotan, jotta lähteen vesi kuohuisi ja ehtisin veteen ja paranisin. Näethän kuinka sairas olen, toivoni ja elämäniloni ovat mennyttä!". Jeesus istui miehen viereen ja sanoi: "Haluat siis elämän itsellesi? Sanon sinulle, että täältä et sitä löydä. Aina on joku vertyväjalkaisempi joka lihan itsekkyyttään syöksyy veteen ennen sinua. Eikä hänkään itselleen totista rauhaa ja iloa saata löytää. Ja vielä: täällä on niin paljon tautisia ettei lähteen vesikään liene aivan puhdasta aina? Kuuntele mies ja usko minua: parantaja-papit ovat näille ihmisparoille valehdelleet, että kuohuessaan vesi muuttuu pyhäksi ja parantaa. Lähde sinä täältä ja peseydy muualla, virtaavassa raikkaassa vedessä. Tulet heti tuntemaan virvoitusta verrattuna tähän paikkaan, jossa valheen ja alistumisen ja pelon henki painaa ihmistä kumaraan. Ja mikä on tärkeintä: vaikka ruumiisi olisikin raihnas ja sairas, sinä voit elää onnen elämää - täällä elosi vain lipuu surkeasti silmiesi editse. Mies, usko, että elämän henki on sinussa voimallisena kun kuulet sitä ja otat sen vastaan. Tämän sanan elämän korkein tietoisuus puhuu minussa nyt, ja sinä ymmärrät sen kun sydämelläsi kuuntelet. Sinussa itsessäsi on todellisuuden ymmärtämys, joka on sinun terveytesi, voimasi, viisautesi. Katso minua, mies, minä uskon hengen elämään ja tunnen sen itsessäni, ja niin voit sinäkin tehdä. Kerää vuoteesi ja lähde täältä sairauden pesästä ulos elämään, iloon ja vapauteen ja tulet huomaamaan, että kaikki taikausko ja turhan loitsu joka sinuun on ujutettu, tulee katoamaan ja elämisen halu virtaa sinuun!". (5:4-8/SM)
Sairas mies keräsi tavaransa ja Jeesus auttoi häntä ulos. Mutta sattui olemaan sapatti, juutalaisten pyhä lepopäivä, ja pappi joka oli vastuussa lähteestä ja sairaista pysäytti heidät tylyin kasvoin ja sanoi: "Minne te menette? Nyt on lepopäivä eikä sairaiden sovi kuljeskella täältä pois". Siihen Jeesus vastasi yksintein: "Tämä mies tahtoo astua ulos elämään. Jo liian kauan on hän virunut täällä sairauden pesässä. Vai eikö täällä olekaan tarkoitus parata? Makailla vain sairaana ja toivottomana, mitä? Jokaisessa ihmisessä on alunpitäen tietoisuuden henki, joka henki on hänen elämänsä. Te täällä vain häivytätte tätä tuntoa ihmisistä omaa valta-asemaanne pysyttääksenne ja paisuttaaksenne! Kun henki puhuu ei ole sapattia eikä enää valheita, ei ihmissäädöksiä ei maallisia tapoja, sillä se, elävä totuus, on olemassa nyt ja tässä hetkessä - eikä muutoin saata ollakaan - ja puhuu ja koskettaa ihmistä milloin haluaa. Ja tämä mies tahtoo astua nyt elämään, valoon, istahtaa taivaiden valtakunnan valtaistuimelle, joka on hänessä itsessään, hänen sydämessään ja hänen tietoisuudessaan! Tällä hetkellä henki astuu lihan valheen ylitse ja se juuri onkin elämän älyn tahto ihmispoikaan, maalliseen ihmiseen nähden!". (5:9-26/SM)
Jeesus tuli pylväskäytävään ja pysähtyi erään miehen kohdalle. Tästä miehestä näki että oli ollut sairas pitkään. Jeesus tervehti miestä ja puhui: "Mies, mitä odotat?". Mies vastasi: "Odotan, jotta lähteen vesi kuohuisi ja ehtisin veteen ja paranisin. Näethän kuinka sairas olen, toivoni ja elämäniloni ovat mennyttä!". Jeesus istui miehen viereen ja sanoi: "Haluat siis elämän itsellesi? Sanon sinulle, että täältä et sitä löydä. Aina on joku vertyväjalkaisempi joka lihan itsekkyyttään syöksyy veteen ennen sinua. Eikä hänkään itselleen totista rauhaa ja iloa saata löytää. Ja vielä: täällä on niin paljon tautisia ettei lähteen vesikään liene aivan puhdasta aina? Kuuntele mies ja usko minua: parantaja-papit ovat näille ihmisparoille valehdelleet, että kuohuessaan vesi muuttuu pyhäksi ja parantaa. Lähde sinä täältä ja peseydy muualla, virtaavassa raikkaassa vedessä. Tulet heti tuntemaan virvoitusta verrattuna tähän paikkaan, jossa valheen ja alistumisen ja pelon henki painaa ihmistä kumaraan. Ja mikä on tärkeintä: vaikka ruumiisi olisikin raihnas ja sairas, sinä voit elää onnen elämää - täällä elosi vain lipuu surkeasti silmiesi editse. Mies, usko, että elämän henki on sinussa voimallisena kun kuulet sitä ja otat sen vastaan. Tämän sanan elämän korkein tietoisuus puhuu minussa nyt, ja sinä ymmärrät sen kun sydämelläsi kuuntelet. Sinussa itsessäsi on todellisuuden ymmärtämys, joka on sinun terveytesi, voimasi, viisautesi. Katso minua, mies, minä uskon hengen elämään ja tunnen sen itsessäni, ja niin voit sinäkin tehdä. Kerää vuoteesi ja lähde täältä sairauden pesästä ulos elämään, iloon ja vapauteen ja tulet huomaamaan, että kaikki taikausko ja turhan loitsu joka sinuun on ujutettu, tulee katoamaan ja elämisen halu virtaa sinuun!". (5:4-8/SM)
Sairas mies keräsi tavaransa ja Jeesus auttoi häntä ulos. Mutta sattui olemaan sapatti, juutalaisten pyhä lepopäivä, ja pappi joka oli vastuussa lähteestä ja sairaista pysäytti heidät tylyin kasvoin ja sanoi: "Minne te menette? Nyt on lepopäivä eikä sairaiden sovi kuljeskella täältä pois". Siihen Jeesus vastasi yksintein: "Tämä mies tahtoo astua ulos elämään. Jo liian kauan on hän virunut täällä sairauden pesässä. Vai eikö täällä olekaan tarkoitus parata? Makailla vain sairaana ja toivottomana, mitä? Jokaisessa ihmisessä on alunpitäen tietoisuuden henki, joka henki on hänen elämänsä. Te täällä vain häivytätte tätä tuntoa ihmisistä omaa valta-asemaanne pysyttääksenne ja paisuttaaksenne! Kun henki puhuu ei ole sapattia eikä enää valheita, ei ihmissäädöksiä ei maallisia tapoja, sillä se, elävä totuus, on olemassa nyt ja tässä hetkessä - eikä muutoin saata ollakaan - ja puhuu ja koskettaa ihmistä milloin haluaa. Ja tämä mies tahtoo astua nyt elämään, valoon, istahtaa taivaiden valtakunnan valtaistuimelle, joka on hänessä itsessään, hänen sydämessään ja hänen tietoisuudessaan! Tällä hetkellä henki astuu lihan valheen ylitse ja se juuri onkin elämän älyn tahto ihmispoikaan, maalliseen ihmiseen nähden!". (5:9-26/SM)
Niin Jeesus ja mies menivät sairas-alueelta ulos ja vielä Jeesus
puhui hänelle: "Sinähän uskot jumalaan ja hänen parantaviin enkeleihinsä?
Kuule minua: sinä olet tämä jumala, johon uskot ja jota odotat. Sinä olet
parantava taivaan enkeli, sinä olet tietoisuus joka käy yli lihan ja voi
muuttaa halutessaan kaiken. Sinä päätät tahtosi voimasta minkäpälaisen elämän
elät - iloitsetko vaiko vain surkuttelet! Tämä on se oppi, jonka henki minussa
ilmoittaa. Sinussa ja minussa on elämän ymmärrys, meissä asustaa rakkauden
kaikki-mahtinen voima! Jokainen ihminen saattaa elämänsä jokaisena
hetkenlyömänä valita kulkeeko lihan luonnon vaiko hengen ymmärryksen -
selkeästi ohjaavan oman tuntonsa - mukaisesti. Valitako kuolema vai elämä?
Valitako pelko ja ahdistus vaiko ilo ja vapaus? Mieti tätä, hyvä mies, äläkä
enää sairaslähteelle palaa". (5:27-32/SM)
Vielä sanoi Jeesus miehelle tästä erotessaan: "Älä sinä siis ota neuvoa vastaan ihmiseltä joka lihan viisaudella eli ymmärtämättömyydellä sinulle puhuu ja näin sinun oman sisällisen elämänymmärryksesi maahan tallaa. Muista, mitä Johannes sanoi: "Taivaan valtakunta on tullut ihmistä lähelle, tuntekaa ja tunnistakaa tämä hengen ymmärrys, sillä se on teidän elämänne, se olette te!". (5:33-35/SM)
Kun Jeesus tapasi seuraajiaan puhui hän heille: "Elämän henki on näkymätön, kuin tuuli, se vaikuttaa kaikkialla, mutta sen kasvoja ei voi nähdä. Hengen vaikutukset ovat sen kasvot ja ruumis - niinkuin tuulen kasvot ja ruumis näkyväisessä ainemaailmassa on heiluva lehti. Henki näyttää meille kasvonsa hyvässä ja luovassa teossa, ymmärryksentäyteisessä rakentavassa ajatuksessa ja aikomuksessa, sydämen tunnon kohoamisessa armollisuuden ja rakkaudellisuuden hehkuun. Elämän älyn kasvot ja ruumis ovat tämä elävä maailma, koko luomakunta, jota lihaan eli ihmisruumiiseen asettunut tietoisuus tahtoo edelleen-luoda ja -kaunistaa! Uskotteko luoviin, eläviin tekoihin kun näette niitä tapahtuvan...? miksette sitten uskoisi myöskin tietoisuuteen, maailmankaikkeudelliseen ajatukseen, joka tämän teon on vaikuttanut, liikkeelle saattanut! Uskotteko heiluvaan lehteen, kun näette sen heiluvan...? kyllä te siihen uskotte kun sen nähdä saatatte, mutta miksipä ette siis samalla uskoisi tuuleen, näkymättömään voimaan joka saattaa lehden heilumaan! Uskotteko alaspäin virtaavaan puroon...? kyllä uskotte, ja samalla on teidän myöskin uskominen vuoreen, jota ilman ei virtaavaa auringon rakastavasta teosta - elämän silmäniskusta kaikille luoduilleen - iloisena kimaltavaa puroa olisi syntynyt! Meidän on kertakaikkiaan hyljättävä sokea ihmisiin-uskomme, lihan luonnon - ohjautuneena ilman hengen älyä - luomaan keinomaailmaan elikä sanaksi virkaten harhatodellisuuteen uskominen ja iskettävä päättäväisesti ajatuksemme atrain totiseen elämän voimaan, kaikkialla-vaikutteiseen tietoisuuden henkeen!". (5:36-47/SM)
Vielä sanoi Jeesus miehelle tästä erotessaan: "Älä sinä siis ota neuvoa vastaan ihmiseltä joka lihan viisaudella eli ymmärtämättömyydellä sinulle puhuu ja näin sinun oman sisällisen elämänymmärryksesi maahan tallaa. Muista, mitä Johannes sanoi: "Taivaan valtakunta on tullut ihmistä lähelle, tuntekaa ja tunnistakaa tämä hengen ymmärrys, sillä se on teidän elämänne, se olette te!". (5:33-35/SM)
Kun Jeesus tapasi seuraajiaan puhui hän heille: "Elämän henki on näkymätön, kuin tuuli, se vaikuttaa kaikkialla, mutta sen kasvoja ei voi nähdä. Hengen vaikutukset ovat sen kasvot ja ruumis - niinkuin tuulen kasvot ja ruumis näkyväisessä ainemaailmassa on heiluva lehti. Henki näyttää meille kasvonsa hyvässä ja luovassa teossa, ymmärryksentäyteisessä rakentavassa ajatuksessa ja aikomuksessa, sydämen tunnon kohoamisessa armollisuuden ja rakkaudellisuuden hehkuun. Elämän älyn kasvot ja ruumis ovat tämä elävä maailma, koko luomakunta, jota lihaan eli ihmisruumiiseen asettunut tietoisuus tahtoo edelleen-luoda ja -kaunistaa! Uskotteko luoviin, eläviin tekoihin kun näette niitä tapahtuvan...? miksette sitten uskoisi myöskin tietoisuuteen, maailmankaikkeudelliseen ajatukseen, joka tämän teon on vaikuttanut, liikkeelle saattanut! Uskotteko heiluvaan lehteen, kun näette sen heiluvan...? kyllä te siihen uskotte kun sen nähdä saatatte, mutta miksipä ette siis samalla uskoisi tuuleen, näkymättömään voimaan joka saattaa lehden heilumaan! Uskotteko alaspäin virtaavaan puroon...? kyllä uskotte, ja samalla on teidän myöskin uskominen vuoreen, jota ilman ei virtaavaa auringon rakastavasta teosta - elämän silmäniskusta kaikille luoduilleen - iloisena kimaltavaa puroa olisi syntynyt! Meidän on kertakaikkiaan hyljättävä sokea ihmisiin-uskomme, lihan luonnon - ohjautuneena ilman hengen älyä - luomaan keinomaailmaan elikä sanaksi virkaten harhatodellisuuteen uskominen ja iskettävä päättäväisesti ajatuksemme atrain totiseen elämän voimaan, kaikkialla-vaikutteiseen tietoisuuden henkeen!". (5:36-47/SM)
Ja Jeesus jatkoi ponnekkaasti huomattuaan joitakin oikeauskoisia
tulleen myös häntä kuulemaan: "Jos oikeauskoiset ja juutalaiset kuulevat
ja uskovat Aabrahamia, täytyy heidän huomata, että Aabraham todella havahtui
lihan viettelyksestä, näki tuon tuhatpäisen ja -kasvoisen väkivaltaisen pedon
edessään, pedon pappissukunsa itse-keksimine lakeineen ja käskyineen ja väärine
elämänpalvelussäädöksineen. Ja jos he uskoisivat Moosesta, täytyisi heidän huomata,
että Mooses käveli maan päällä taistellen tätä samaa petoa vastaan, petoa joka
valtioksi itseänsä nimittää, ja itseään säästämättä kamppaili elämänsä
ehtooseen saakka tietoisuutensa valomiekalla tuota elämän tosipoikia ja tyttäriä
ahmivaa tuhokonetta vastaan!". (5:36-47/SM)
