Orjamoraali vs. ylhäinen moraali...

Orjamoraali vs. ylhäinen moraali


Y l h ä i n e n  m o r a a l i kasvaa aina esiin voitonriemuisesta itsensä myöntämisestä, itsensä löytämisestä...

O r j a m o r a a l i  taas suhtautuu alusta alkaen kielteisesti "ulkopuoliseen", toisenlaiseen", "ei-itseen", ja tämä kielteisyys on sen luova teko (kirkkaimmin tämä näkyy uskonnoissa ja valtioissa; "nuo muut" on painettava alas, jotta itse vaikuttaisi olevan ylempänä. S.M. huom.)

Tämä arvoja-asettavan katseen (joka valaa uhriensa jalat betoniin aivan tietyssä klassillisessa tarkoituksessa) kääntyminen toiseen suuntaan - väistämätön suuntautuminen ulospäin eikä takaisin omaan itseyteen - kuuluu juuri kaunaan.

Orjamoraali tarvitsee syntyäkseen aina ensin vasta- ja ulkomaailmaa, se tarvitsee  u l k o i s i a   ä r s y k k e i t ä  voidakseen yleensä ollenkaan päästä vaikuttamaan - sen toiminta on perinpohjaista vastavaikutusta.

Y l h ä i s e n  arvostustavan kohdalla on täysin päinvastoin: se toimii ja kasvaa spontaanisti, omaehtoisesti, etsii itsestään kuohuvassa elämänpalossansa vastakohtansa vain puristaakseen suhtautumisensa, elämänasentonsa, vielä kiitollisemmaksi, vielä riemullisemmaksi -

...sen kielteinen käsite "alhainen", "halpa", "huono", on vain jälkisyntyinen, kalpea heijastuskuva verrattuna siihen myönteiseen, täysin elämällä ja intuitiolla kyllästettyyn peruskäsitteeseen "me ylhäiset, me hyvät, me kauniit, me onnelliset!"

(Nietzsche; Moraalin alkuperästä/Santeri Mikkonen)