sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Symfonia; Don't let me go/Ethän laske mua luotasi pois...

Hyvät kanssaihmiset!

Keitä me olemme?

Muistot ovat heräilemässä. Ja avain, jolla syvin olemuksemme voi paljastua meille jälleen, on RAKKAUS. Sillä sielumme ydinolemus koostuu rakkauden voimasta, se ON rakkaus.

Kun rakastamme ensin itseämme ja sen jälkeen toisiamme ehdoitta, annamme kaiken anteeksi emmekä tuomitse, tarjoamme sillä toisillemme suurimman lahjan, jonka kukaan voi kenellekään tänä aikana tarjota, tarjoamme Jumalan lahjan lapselleen; tarjoamme mahdollisuuden
h e r ä ä m i s e e n  ja  m u i s t a m i s e e n; mahdollisuuden elämään, iloon ja riemuun.

Olkaa hyvät, tässä kaikella rakkaudella Timo Tolkin bändi Symfonia, levyltä In Paradisum kappaleen Don't let me go lyrautukset suomen kielelle sovitettuna.



                          Ethän laske mua luotasi pois
                 
                                  Niin, tässä nyt oon
                                  katson valoon
                                  tulin kaukaa ja taistelin
                                  ei mennyttä nyt näy
                                  lämpöinen tuuli käy
                                  se koskettaa kuin sinä silloin...

                                  Nyt kuulen sen
                                  uneen vaipuneen
                                  valtakunnan kutsun kaukaisen
                                  sisälläni nostaa tuo kaipuu
                                  Uuden Maan
                                  sen vihkii aamu kruunullaan...

                                      Ethän laske mua luotasi pois
                                      ollaan tää hetki ikuisuuden
                                      ethän laske irti mua nyt
                                      nousee pian aamu
                                      kantaa valkeuden, puhdistaen
                                      kaipuun sydämen

                                  Oli levoton ja suunnaton
                                  sointi ammoin nuorten sielujen
                                  nyt otsa viisauteen auki on
                                  kauneuden portti aukeaa hiljaa

                                  Siinä sinut nään
                                  hymyysi jään
                                  siivet oikomaan ja lämmittelemään
                                  povees painan pään
                                  - en tästä lähdekään -
                                  ikuisuus, tiedän meillä on...

                                      Ethän laske mua luotasi pois
                                      ollaan tää hetki ikuisuuden
                                      ethän laske mua irti nyt
                                      nousee pian aamu
                                      kantaa valkeuden, puhdistaen
                                      kaipuun sydämen...

                                      kirkastaen rakkauden.

                                                        (Symfonia: Matos/Tolkki)

                                     
                                                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti