Syntyykö nykyajan lapsi elämään vai pedon luolaan?

Syntyykö nykyajan lapsi elämään vai pedon luolaan?  (Vladimir Megre; Rakkauden riitit. VIII kirja)

"Tietääkseni kaikkein ensimmäiset yleiset synnytyspaikat olivat muinaisessa Egyptissä ja Roomassa orjuuden aikana, ja ne oli tarkoitettu synnyttäville orjille. 

Synnyttävä orja sai olla lapsensa kanssa 5-9 päivää, ja sen jälkeen hän palasi takaisin töihin ja kävi sitten syöttämässä lastaan päivisin ja yöaikaan. Näin jatkui 6 tai 12 kuukauden ajan, eri paikoissa hiukan eri tavalla sen mukaan, miten orjanomistajat suhtautuivat orjiinsa. Sen jälkeen kun lapsi oli vierotettu äidistään, lasta hoitivat ensin tätä varten erityisesti valmennetut lastenhoitajaorjat. Lapsen vartuttua hän siirtyi toisten orjien kasvatettavaksi sen mukaan, mihin työhön tai toimintaan omistaja lasta tarvitsti

Usein poikalapset annettiin osaajille, jotka kouluttivat heistä sotureita. Nuo soturit eivät tienneet mitään vanhemmistaan, ja erityisen ruumiillisen valmennuksen ja mielellisen ehdollistamisen jälkeen he olivat täydellisen uskollisia orjamestarilleen. Heidän ajatustaan ohjelmoitiin pienestä pitäen pitämään tuota mestaria isänään ja äitinään, toisin sanoen Jumalana. Tuona aikana luotiin jopa erityinen uskonto tuota ajatuksen ohjelmointia varten.

Kuinka tuo muinaisen ajan käytäntö muistuttaakaan meidän aikaamme: Synnytyssairaala - neuvola - päiväkoti - peruskoulu - ammattikoulut ja yliopistot - ja orja on syntynyt. Ja koska määräysten antaja on näkymätön, pitää orja itseään vapaana eikä näin ollen ryhdy kapinoimaan.

Muinaisen Rooman ja Egyptin yläluokan ihmiset, samoin kuin keskiluokkaan kuuluvatkin, eivät olisi kauhistuttavimmissa painajaisunissaankaan voineet kuvitella, että heidän lapsensa syntyisivät muualla kuin kotona. He kutsuivat kotiinsa ensin lapsenpäästäjäkätilöt  ja myöhemmin lääkärit ja ennustajat.

Venäjällä ensimmäiset synnytysmökit oli tarkoitettu irtolaiselämää viettäville itseään myyville naisille. Joskus nuo naiset menivät synnyttämään lapsensa mustalaisleiriin, jonne he saattoivat jättää ei-toivotun lapsensa kasvatettavaksi. Mustalaiset ottivat lapsen omakseen.

Synnytyssairaala on täysin mieletön paikka. Se kuvastaa hyvin selkeästi, miten naiset ovat täysin kadottaneet synnytysvaistonsa ja miten nykyihminen ei ole kadottanut pelkästään sisäistä tietouttaan alkulähteestään, vaan myös syvimmät perustunteensa. Miehen kohdalla tämä ilmenee kyvyttömyytenä rakastaa vaimoaan ja lastaan osana omaa itseään ja omana jatkumonaan.

Synnytyssairaalassa syntynyt lapsi ei voi koskaan olla pelkästään vanhempiensa lapsi. Hän on aina vielä  j o n k u n  m u u n. Syntymistapahtumaan kuuluu lapsen hedelmöittäminen, kohdunaikainen elämä ja hänen ilmaantumisensa ulkoiseen maailmaan. Ja viimeksi mainittu on yhtä tärkeä kuin muutkin osatekijät. Jos annatte lapsenne vieraiden ihmisten käsiin, joille sekä te että teidän lapsenne ette merkitse yhtään mitään, niin suhteenne lapsenne syntymään on epätäydellinen. Näin ollen teissä ei pääse syntymään täydellisiä isän tunteita lastanne kohtaan. Lapsi tuntee tämän, eikä vastaavasti pysty koskaan tuntemaan voimakkaita lapselle luontaisia kiintymyksen ja rakkauden tunteita teitä kohtaan.

Rakkaus ei ole silloin sellaista kuin sen tulisi ja kuuluisi olla. Tuollaiset lapset eivät kykene rakastamaan vanhempiaan eivätkä itse elämää. Sillä elämä ei alun alkaenkaan ole näyttänyt heille hymyileviä kasvojaan.

Toki tuollaisen laiminlyönnin voi korvata suhtautumalla vastasyntyneeseen tietyllä tavalla, mutta se ei koskaan tule olemaan helppoa.

Mitä kauemmaksi Maan eri kansojen muinaisuuteen mennään, sitä täydellisempää lasten syntyminen on ollut. Nykypäivän mielettömässä maailmassa lapsen syntyminen on hyvin alkukantaista, irvikuva sen täysimmästä tarkoituksesta. Nykyaikana lapsen syntymään suhtaudutaan kuin umpilisäkkeen poistoon sairaalta ihmiseltä.

Haluaisinkin kertoa teille iloisemmista asioista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ihmiskunta on alkanut vakavasti miettiä kaiken tapahtuneen tarkoitusta.

Venäjälle, Yhdysvaltoihin ja Ranskaan on syntynyt kouluja, jota ovat keskittyneet lapsen maailmaan saattamisen henkiseen puoleen. Joissakin maissa toimii niin ikään järjestö, joka on perehtynyt lapsen kohdunaikaiseen kasvatukseen.

Moskovassa ja Pietarissa on vanhemmille tarjolla kotisynnytykseen valmentavia kursseja. Ihmiset pyrkivät palauttamaan kadotetut ja unohdetut tiedot ja perinteet ja rakkauden, joka on niin kauan ollut kadoksissa.