Jäisen vastatuulen puhaltajan poika... enkeli ja peto ihmisessä.

        Jäisen vastatuulen puhaltajan poika 

     Raamatun tulkintaa, tutkielmia ja muita viisauksia uuden ajan ihmiselle

Luku 16.      enkeli ja peto ihmisessä

Ihminen on peto. Ihminen on enkeli.

Ihmisellä on valta valita; ryömiäkö maan tomussa eläimenä olemassaolon taistoissa, alemman, himoluonnon käskytettävänä, vai lentääkö rakkauden ja ymmärryksen siivin vapauden taivaalla jakaen elämän lahjoja ja runsautta kaikkien veljien ja sisarien kesken.

Ryömiäkö vaiko lentääkö?

Miten on? Valitako ruumiillinen, tämän maailman mielen mukainen elämä, omien tuulenpieksettävien tahtotilojen täyttäminen, joka päättyy maan tomuun ja mätänevän lihan hajuun, vaiko valita hengellinen, taivaallinen elämä, ja olla vapaana tottelemaan korkeimman, sisäisen jumalan ääntä ja ilolla, riemulla ja viisaalla nöyryydellä palvella jokaista kanssaihmistä ja kunnioittaa kaikkea elollista maan päällä – kivestä taivaalla liitelevään lintuun?

”Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan herraa, sinun jumalaasi ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että herra, sinun jumalasi, se on. ihmispoika sinussa, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun lapsesi eläisitte.” (Viides Mooseksen kirja 30;15,16,19/Mikkonen)

Maasta nousee peto, sinun mallisen ruumiisi tarpeet. Merestä nousee peto, sinun tunteittesi ja itsekkäiden yllykkeidesi kuohuista ärjyvä ja kaiken alleen murskaava peto.

”Ja minä näin pedon nousevan merestä: sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja se avasi suunsa jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen lakiansa ja Jeesuksen todellista oppia, ja kaikkia taivaallisia enkelivoimia. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, joka ei ymmärrä ja seuraa elävää sydäntään, valaistuneen Jeesuksen oppia ja elä toteuttaen Isän, taivaisen hengen tahtoa. Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsansarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä peto, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valtaa antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne työnnettäisiin syrjään tai tapettaisiin.” (Johanneksen ilmestys/Mikkonen)

Herätkäämme ihmiset näkemään! Havahtukaamme ymmärtämään, että se peto, itse saatanan lapsi, tuo, jolla ei ole päämäärää, joka on vaan häilyvä varjo, valhe, eksytys totuudesta, joka on murha, pelko ja tuho; se olen minä, se olet sinä, se olemme me – silloin kun emme totuudesta elä.

Jos me emme tätä herää ymmärtämään, annamme kaiken hyvän ja kauniin tuhoajalle valtakirjan jatkaa työtänsä, suurta ponnistustansa rauhan valtakunnan, rakkauden kultaisen temppelin rakentamisen estämiseksi.

                                                           sinä ja minä olemme peto  

Ja kun näin kerran on, meillä on myös valta hankemme voimalla kahlita tuo hirviö, vääryyden isä, astraalimeren kuohuista nouseva otus, tuo mystillinen Lock Nessin hirviö, tuo Iku-Turso jota kukaan ei ole konsaan nähnyt, mutta joka alati kietoo ihmismieliä syvyyden pimeyksien viettelyksiin.

Ihminen on siis yhtäältä peto, eläin. tarkastelkaamme tätä vielä lähemmin asettamalla kysymys:

Miksi Raamatussa kielletään eläimen veren nauttiminen vetoamalla siihen, että veressä on elävän olennon sielu? Petoeläimet ja –linnut syövät saaliinsa yleensä verineen päivineen, luonnollisesti, kaikki on niille ravintoa. Mikäli ihminen tekisi samoin, söisi hän eläimen tavoin ja näin toteuttaisi käytännöllisesti eläimellistä luontoaan. Epäämättä tähän seikkaan, määräykseen olla syömättä eläimen verta liittyy – ei siis taianomainen uskomus tai keksitty käsky vaan – hyvinkin käytännöllinen ja järkevä asia. Mikä se on?

Ajatelkaamme, mitä veren nauttiminen a’la elukka, eläimen tapaan, varsinkin ei vielä hengessään heränneelle ihmiselle on omiaan aiheuttamaan? Se aiheuttaa eläimellisten vaistojen, se on: itsekkyyden, ruumiin tarpeiden, itsesuojeluvaiston, hyökkäävyyden ja sukupuolisen käyttäytymisen korostumista. Ihminen joka on valaistunut ymmärryksessä, herännyt, voi siis tämän perustuksella pelotta nautiskella verimakkaroita niin halutessaan olematta kovin huolissaan ”saastumisestaan”; toinen kysymys on tietenkin se, haluaako itseään puhdistanut, nostanut, ihminen syödä tähän tapaan, mutta esitystapa olkoon nyt tällä tavoin kategoorinen tutkimuksemme havainnollistamiseksi. Siispä - itsensä kirkastanut ihminen on noussut lihan yläpuolelle ja korostuneesti näkee olevansa henkiolento, jotenka on turvassa meren pärskyiltä kuivalla maalla ja tahtoessaan vapaa nauttimaan verilettunsa olematta tosiaan huolissaan puhtaan henkiolemuspuolensa turmeltumisesta, elukan tasolle tempautumisesta.

Mutta toisin on ymmärtämättömyyden varjoissa elävien ihmisten; käy vaikka katsomassa jääkiekko-ottelu. Oma, jo mainittukin, asianpuolensa tässä on se, että ihmisen sisällinen puhdistautuminen tämän maailman saastasta, valheista, herättää usein suureen elämäntapamuutokseen, johon saattaa sisältyä lihasta ja muistakin eläinkunnan tuotteista kokonaan pidättäytyminen sekä samalla voimakas eetillinen näkö kaiken elämän suojelemisesta, joka onkin mitä korkein ja kunnioitettavin elämänasento.