Totuus hellii ja suukottelee; totuus riemastuttaa sydämen; totuus pysäyttää; totuus on ainakaikkinen päänhieronta; totuus saa ilon kyyneleet vierimään poskillesi ja kiitollisuuden väristykset käymään koko kehosi lävitse; totuutta ei tarvitse etsiä eikä keksiä, sillä se ON;
Totuus v a p a u t t a a !!
Veljeni Nietzsche, kuvaile meille ihmissanoin tämä "taivaiden valtakunnan" ilosanoma, kerro meille Totuus!
- "Kuulkaa sitten:"
"Mikä yksin voi olla meidän oppimme?
- Ettei kukaan a n n a ihmiselle hänen ominaisuuksiaan, ei jumala eikä yhteiskunta, eivät hänen vanhempansa eivätkä esi-isänsä eikä hän i t s e.
K u k a a n ei ole vastuussa siitä, että yleensä on olemassa, että on tietynlainen, että elää näissä oloissa ja tässä ympäristössä. Hänen olemukseensa sisältyvää kohtaloa ei voi irrottaa kaiken sen kohtalokkuudesta, mikä on ollut ja on oleva.
Hän e i ole seurausta mistään tarkoituksesta, tahdosta, päämäärästä, hänessä e i yritetä saavuttaa "ihmisihannetta" tai "onnen ihannetta" tai "moraalin ihannetta", - on mieletöntä, jos tahdotaan sälyttää hänen olemuksensa jonkin tarkoituksen niskoille.
M e olemme keksineet käsitteen "tarkoitus": todellisuudessa tarkoitusta ei ole olemassakaan... me olemme välttämättömiä, me olemme kappale kohtaloa, me kuulumme kokonaisuuteen, me
o l e m m e kokonaisuudessa.
Ei ole mitään, mikä voisi olemustamme tuomita, mitata, verrata, arvostella, koska se olisi sama kuin tuomittaisiin, mitattaisiin, verrattaisiin ja arvosteltaisiin kokonaisuutta... mutta kokonaisuuden ulkopuolella ei ole mitään!
Se, ettei ketään enää nimetä vastuulliseksi, ettei olemisen laatua saa johdattaa johonkin "täydellisyyden syyhyn", ettei maailma ole ykseys "valvojana" ja "tuomarina" eikä "henkenä", se vasta on s u u r i v a p a u t u s, - vasta siten ennallistetaan k e h k e y t y m i s e n
v i a t t o m u u s, sallitaan elämän ja todellisuuden kunnian ilmetä meissä...
Tähän asti käsite "jumala"on ollut raskain moite olemassaoloa kohtaan...
M e kiellämme jumalan, jumalassa me kiellämme vastuullisuuden: vain s i t e n me vapautamme maailman. -"
(Nietzsche; Epäjumalten hämärä/S.Mikkonen)
- "Kuulkaa sitten:"
"Mikä yksin voi olla meidän oppimme?
- Ettei kukaan a n n a ihmiselle hänen ominaisuuksiaan, ei jumala eikä yhteiskunta, eivät hänen vanhempansa eivätkä esi-isänsä eikä hän i t s e.
K u k a a n ei ole vastuussa siitä, että yleensä on olemassa, että on tietynlainen, että elää näissä oloissa ja tässä ympäristössä. Hänen olemukseensa sisältyvää kohtaloa ei voi irrottaa kaiken sen kohtalokkuudesta, mikä on ollut ja on oleva.
Hän e i ole seurausta mistään tarkoituksesta, tahdosta, päämäärästä, hänessä e i yritetä saavuttaa "ihmisihannetta" tai "onnen ihannetta" tai "moraalin ihannetta", - on mieletöntä, jos tahdotaan sälyttää hänen olemuksensa jonkin tarkoituksen niskoille.
M e olemme keksineet käsitteen "tarkoitus": todellisuudessa tarkoitusta ei ole olemassakaan... me olemme välttämättömiä, me olemme kappale kohtaloa, me kuulumme kokonaisuuteen, me
o l e m m e kokonaisuudessa.
Ei ole mitään, mikä voisi olemustamme tuomita, mitata, verrata, arvostella, koska se olisi sama kuin tuomittaisiin, mitattaisiin, verrattaisiin ja arvosteltaisiin kokonaisuutta... mutta kokonaisuuden ulkopuolella ei ole mitään!
Se, ettei ketään enää nimetä vastuulliseksi, ettei olemisen laatua saa johdattaa johonkin "täydellisyyden syyhyn", ettei maailma ole ykseys "valvojana" ja "tuomarina" eikä "henkenä", se vasta on s u u r i v a p a u t u s, - vasta siten ennallistetaan k e h k e y t y m i s e n
v i a t t o m u u s, sallitaan elämän ja todellisuuden kunnian ilmetä meissä...
Tähän asti käsite "jumala"on ollut raskain moite olemassaoloa kohtaan...
M e kiellämme jumalan, jumalassa me kiellämme vastuullisuuden: vain s i t e n me vapautamme maailman. -"
(Nietzsche; Epäjumalten hämärä/S.Mikkonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti