Haluammeko ihmis-suvun rappeutuvan ja häviävän vai kehittyvän kukoistukseensa?

Entä uskonnot suhteessa edelliseen?

- Tulee aina kalliiksi ja on pelottavaa, kun uskonnot eivät ole filosofin (elämännäkijän) käyttelemiä jalostus- ja kasvatusvälineitä, vaan toimivat itsenäisesti ja suvereenisesti, kun ne  i t s e  tahtovat olla viimeisiä tarkoitusperiä eivätkä vain välineitä toisten välineiden joukossa, joilla tavoitellaan tiettyjä tarkoitusperiä; uskonnot, jotka sanovat: minä ja minun jumalani olemme kaiken alku ja loppu.

Ihmisten joukossa, samoin kuin kaikissa muissa eläinlajeissa, on liikamäärä luonnistumattomia, sairaita, lajistaan huonontuneita, vaivaisia, välttämättömästi kärsiviä; luonnistuneet (jotka jo tavoittavat korkeaa ihmistä -ihanne/alkuihmistä) tapaukset muodostavat ihmisessäkin aina poikkeuksen ja siihen katsoen, että ihminen on toistaiseksi määrittelemätön eläin, jopa harvinaisen poikkeuksen.

Mutta vielä pahempi seikka on tämä; mitä korkeampaa laatua on se tyyppi, jota joku ihminen edustaa, sitä todennäköisemmäksi vielä tulee, että hän  l u o n n i s t u u: satunnaisuus, mielettömyyden laki ihmiskunnan kokonaistaloudessa ilmenee kauhistuttavimpana sen hävittävässä vaikutuksessa korkeampiin ihmisiin (mm. Johannes Kastaja, Jeesus, Gandhi. S.M. huom), joiden elämänehdot ovat hienot, monipuoliset ja vaivoin arvioitavat.

Kuinka suhtautuvatkaan mainitut kaksi suurinta uskontoa (kristinusko ja buddhalaisuus) tähän luontumattomien (rapistuneiden ja rapistuvien) tapausten liikamäärään? Ne  y r i t t ä v ä t
s ä i l y t t ä ä, pidättää elämässä, mitä suinkin voidaan pidättää, asettuvatpa vielä periaatteellisesti niiden puolellekin "uskontoina kärsiviä varten", ne katsovat kaikkien niiden olevan  o i k e a s s a, jotka potevat elämää kuin jotakin sairautta, ja mielivätpä saada aikaan, että jokainen muu  e l ä m ä n t u n t o  katsottaisiin vääräksi ja kävisi mahdottomaksi (kuten; "ihminen voimassaan ts. yli-ihminen on perkeleestä" - ja huomioidaan tässä, että tämä kirja on julkituotu 1886, siis paljon ennen kuin "kolmannen valtakunnan" toiminnan myötä yli-ihmisyys lanseerattiin pahuuden koriin kuuluvaksi. S.M. huom).

Arvioitakoon tämä säälivä ja säilyttävä huolto, sikäli kuin se tarkoittaa ja on tarkoittanut kaikkien muiden ohella myös ihmisen korkeinta, tähän asti melkein aina myös kärsivintä tyyppiä, kuinka merkittäväksi tahansa, niin tämä on totuus; loppujen lopuksi kuuluvat tähänastiset, nimittäin
s u v e r e e n i s e t  uskonnot, niihin pääsyihin, jotka ovat pitäneet "ihmisen" tyyppiä alempaan asteeseen sidottuna, - niissä on ollut liian paljon sitä, minkä  p i t ä i s i  h ä v i t ä.

Mutta siitä huolimatta; kun ne ovat antaneet kärsiville lohdutusta, sorretuille ja epätoivoisille rohkeutta, epäitsenäisille tukea ja turvaa ja ovat houkutelleet sisäisesti-tärveltyneitä ja villiytyneitä pois yhteiskunnasta luostareihin ja sielun kuritushuoneisiin: mitä heidän olisikaan pitänyt tehdä sen lisäksi voidakseen hyvällä omallatunnolla niin periaatteellisesti työskennellä kaiken
s a i r a a n   ja  k ä r s i v ä n  säilyttämiseksi (toisin sanoen toden totta eurooppalaisen rodun huonontamiseksi)? Heidän olisi pitänyt kääntää kaikki arvostukset päälaelleen, ja sen he tekivätkin!

 ...ja voimakkaiden murtamisen, suurten toivojen masentamisen, kauneuden suoman onnen epäilyksenalaiseksi asettamisen, kaiken itsevaltaisen, miehekkään, valloittavan, hallitsemishaluisen, kaikkein korkeimmalle ja parhaiten luonnistuneelle "ihmisen" tyypille ominaisten vaistojen nujertamisen epävarmuudeksi, omantunnon-hädäksi, itsensätuhoamiseksi, niin, kaiken rakkauden maalliseen ja Maan herruuteen kääntämisen vihaksi, joka kohdistuu Maahan ja maalliseen - t ä m ä n  kirkko otti tehtäväkseen ja sen täytyi niin tehdä, kunnes "maailmasta luopuminen", "aistillisuuden karkottaminen", ja "korkeampi ihminen" kirkon arvioinnissa viimein sulautuivat yhteen yhdeksi tunteeksi."   (Nietzsche/S. Mikkonen)